Aamulehden kolumnisti Jyrki Lehtola viittasi kolumnissaan 4.11. 2006 amerikkalaiseen tutkimukseen mediankäytöstä. Lehtola tulkitsi tutkimusta niin, että amerikkalaiset käyttäisivät 43 tuntia vuorokaudessa mediaan!! Tämä luku on tullut nyt vastaan muuallakin.
43 tuntia mediaa vuorokaudessa ei kuitenkaan pidä paikkansa. Kyseessä on Yahoon ja OMD:n tekemä kansainvälinen tutkimus median käytöstä, josta varsinkin amerikkalaisten osuutta on uutisoitu. Uutinen löytyy täältä.
Tuo puhuttu 43 tuntia pitää sisällään kaiken vuorokautisen aktiviteetin, myös nukkumisen. Ei siis vain median käyttöä. 43 tuntinen vuorokausi tosin rakentuu päällekkäisistä toiminnoista, joissa medialla on tärkeä sija. Asiasta uutisoitiin näin:
How jam-packed is daily family life? The Yahoo!/OMD study shows the power of multi-tasking in extending the typical day's activities beyond 24 hours. In the U.S., respondents listed, on average, a total of more than 43 hours of daily activities, including time spent sleeping, working, commuting, as well as technology/media-based activities such as emailing, using an MP3 player, text messaging, and watching TV. Examples of the average time reported for general versus technology activities per day are listed below:
General activities / Technology, media activities
Spending time with family 4.5 hours / Using the Internet 3.6 hours
Working 6.4 hours / Watching TV 2.5 hours
Commuting 1.2 hours / Using instant messenger 1 hour
Spending time with friends 1.5 hours / Emailing 1.2 hours
Listening to radio 1.3 hours
The following survey results highlight how families increasingly rely on technology:
It means so much to stay in touch. Technology has dramatically expanded the ability of families to communicate, and today's younger generation cannot imagine life without pervasive technology. More than half (55 percent) of survey respondents age 18-34 agreed that without technology they "wouldn't be able to stay in touch with friends and family." More than a third in the 18-34 age group said their social lives would suffer without technology (34 percent) and that technology enabled them to overcome shyness (36 percent).
Kaiken kaikkiaan tuloksena hypetettiin teknologian siunauksellisuutta asioiden hoidossa: teknologia ei vie meitä, vaan me käytämme teknologiaa omiin tarpeisiimme!
Näinköhän yksinkertaista se on? Joka tapauksessa tutkimuksessa mainittu perhe 2.0 on varsin mediateknologiasidonnainen hybridi ihmisiä ja koneita.
Wednesday, November 29, 2006
Monday, November 06, 2006
Mediamuffinssiraportti
Julkaisimme raportin alle 8-vuotiaille suunnattusta Mediamuffinssi-mediakasvatuskokeilusta.
Raportin päätulokseksi saatiin, että lasten mediankäyttö ja mediakasvatus tulivat näkyviksi osallistujille. Sekä lapset että aikuiset alkoivat pilotin aikana pohtia sopivan ja ei-sopivan mediankäytön rajoja. Ohjaajille selkiytyi pilotin aikana, että mediaa voidaan pitää myös kasvatuksen resurssina eikä pelkästään uhkana lapsuudelle. Ohjaajat tulivat myös tietoisiksi mediakasvatuksesta entistä suunnitelmallisempana kasvatustyönä.
Aineistosta erottuu sekä lasten että ohjaajien keskuudessa erilaisia ryhmiä sen suhteen, mitä pilotissa on eniten opittu. Esimerkiksi lasten haastatteluryhmät voidaan jakaa neljään tyyppiin suhteessa Mediamuffinssiin: 1) oppimismyönteiset lapset, 2) reflektoivat ja ilmiötä ironisoivat lapset, 3) mediakasvatusta uhmaavat lapset ja 4) mediakasvatuksesta osattomiksi jäävät lapset.
Raportin toteutti Journalismin tutkimusyksikkö Tampereen yliopistosta. Raportti on saatavana www-muodossa: http://www.uta.fi/jourtutkimus/Muffinssi%20verkkoon.pdf
Raportin kirjoittivat Reijo Kupiainen, Hanna Niinistö, Kirsi Pohjola ja Sirkku Kotilainen.
Raportin päätulokseksi saatiin, että lasten mediankäyttö ja mediakasvatus tulivat näkyviksi osallistujille. Sekä lapset että aikuiset alkoivat pilotin aikana pohtia sopivan ja ei-sopivan mediankäytön rajoja. Ohjaajille selkiytyi pilotin aikana, että mediaa voidaan pitää myös kasvatuksen resurssina eikä pelkästään uhkana lapsuudelle. Ohjaajat tulivat myös tietoisiksi mediakasvatuksesta entistä suunnitelmallisempana kasvatustyönä.
Aineistosta erottuu sekä lasten että ohjaajien keskuudessa erilaisia ryhmiä sen suhteen, mitä pilotissa on eniten opittu. Esimerkiksi lasten haastatteluryhmät voidaan jakaa neljään tyyppiin suhteessa Mediamuffinssiin: 1) oppimismyönteiset lapset, 2) reflektoivat ja ilmiötä ironisoivat lapset, 3) mediakasvatusta uhmaavat lapset ja 4) mediakasvatuksesta osattomiksi jäävät lapset.
Raportin toteutti Journalismin tutkimusyksikkö Tampereen yliopistosta. Raportti on saatavana www-muodossa: http://www.uta.fi/jourtutkimus/Muffinssi%20verkkoon.pdf
Raportin kirjoittivat Reijo Kupiainen, Hanna Niinistö, Kirsi Pohjola ja Sirkku Kotilainen.
Thursday, October 12, 2006
Kysely medialukutaidosta
Euroopan komission Suomen edustusto kirjoittaa:
Mitä haluaisitte sanoa medialukutaidosta?
Medialukutaito on nykyään yhtä tärkeää aktiiviselle kansalaiselle kuin lukutaito
1800-luvun alussa, kuten tietoyhteiskunnasta vastaava komissaari Viviane Reding sanoo. Uuden tieto- ja viestintäteknologian julkaisu- ja viestintäkynnys on madaltunut, ja samalla kyvystä arvioida mediasisällön todellista arvoa on tullut tärkeä aktiivisen kansalaisuuden ja demokratian edellytys.
Komissio on avannut kyselyselvityksen digitaaliteknologioihin liittyvästä medialukutaidosta sekä kaupallisen viestinnän, audiovisuaalisen sisällön ja Internetin koetelluista hyvistä käytännöistä. Selvityksen tulokset ja komission jatkoehdotukset esitetään vuonna 2007 julkaistavassa tiedonannossa. Kyselyyn voi vastata 15. joulukuuta 2006 asti.
Selvitykseen osallistuu komission kokoama medialukutaidon asiantuntijaryhmä, johin kuuluu mm. Tampereen yliopiston mediakasvatuksen professori Tapio Varis.
Tiedote: IP/06/1326
<http://europa.eu.int/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/06/1326>
Lue lisää komission toimista medialukutaidon saralla
<http://ec.europa.eu/comm/avpolicy/media_literacy/index_en.htm>
Mitä haluaisitte sanoa medialukutaidosta?
Medialukutaito on nykyään yhtä tärkeää aktiiviselle kansalaiselle kuin lukutaito
1800-luvun alussa, kuten tietoyhteiskunnasta vastaava komissaari Viviane Reding sanoo. Uuden tieto- ja viestintäteknologian julkaisu- ja viestintäkynnys on madaltunut, ja samalla kyvystä arvioida mediasisällön todellista arvoa on tullut tärkeä aktiivisen kansalaisuuden ja demokratian edellytys.
Komissio on avannut kyselyselvityksen digitaaliteknologioihin liittyvästä medialukutaidosta sekä kaupallisen viestinnän, audiovisuaalisen sisällön ja Internetin koetelluista hyvistä käytännöistä. Selvityksen tulokset ja komission jatkoehdotukset esitetään vuonna 2007 julkaistavassa tiedonannossa. Kyselyyn voi vastata 15. joulukuuta 2006 asti.
Selvitykseen osallistuu komission kokoama medialukutaidon asiantuntijaryhmä, johin kuuluu mm. Tampereen yliopiston mediakasvatuksen professori Tapio Varis.
Tiedote: IP/06/1326
<http://europa.eu.int/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/06/1326>
Lue lisää komission toimista medialukutaidon saralla
<http://ec.europa.eu/comm/avpolicy/media_literacy/index_en.htm>
Wednesday, October 04, 2006
European Charter for Media Literacy
Euroopan unioinin medialukutaidon peruskirja on julkaistu ja sen voi halutessaan allekirjoittaa osoitteessa http://www.euromedialiteracy.eu/index.php?Pg=charter
Peruskirja esitetään sivuilla seuraavasti:
[Name of organisation] is committed to the aims and principles set out below for the better advocacy and development of media literacy in Europe.
1) We make a commitment to:
Raise public understanding and awareness of media literacy, in relation to the media of communication, information and expression;
Advocate the importance of media literacy in the development of educational, cultural, political, social and economic policy;
Support the principle that every European citizen of any age should have opportunities, in both formal and informal education, to develop the skills and knowledge necessary to increase their enjoyment, understanding and exploration of the media.
2) We believe that media literate people should be able to:
* Use media technologies effectively to access, store, retrieve and share content to meet their individual and community needs and interests;
* Gain access to, and make informed choices about, a wide range of media forms and content from different cultural and institutional sources;
* Understand how and why media content is produced;
* Analyse critically the techniques, languages and conventions used by the media, and the messages they convey;
* Use media creatively to express and communicate ideas, information and opinions;
* Identify, and avoid or challenge, media content and services that may be unsolicited, offensive or harmful;
* Make effective use of media in the exercise of their democratic rights and civic responsibilities.
3) We will contribute to the development of a media literate European population by offering, or enabling others to offer, opportunities for people to:
* Broaden their experience of different kinds of media form and content;
* Develop critical skills in analysing and assessing the media;
* Develop creative skills in using media for expression and communication, and participation in public debate.
4) We pledge to support or participate in research that will identify and develop:
* Better understanding of what it is to be media literate;
* Effective and sustainable pedagogy for media literacy;
* Transferable evaluative methods and assessment criteria for media literacy.
5) We agree to undertake, or enable others to undertake, the following:
* Build links with other signatories and contribute to the growth of a European network for media literacy;
* Identify and share evidence of the outcomes of media literacy initiatives which we undertake or are associated with;
* Work to make content legally available to be used for media education purposes.
Monday, October 02, 2006
Mediakasvatuskirje 2.10.
Videotivoli
Tampereen elokuvajuhlat ja Pirkanmaan elokuvakeskus järjestävät jälleen videotapahtuman lapsille ja nuorille Tampereen lyhytelokuvajuhlien yhteydessä. Viime vuonna Videotivoli sai yli 600 lasten tekemää filmiä kaikkialta maailmasta. Videotivolin tarkoitus on antaa lapsille ja nuorille mahdollisuus esittää töitään julkisuudessa ilman kilpailua.
Osallistu nyt!!!!
Nyt on aika pakata video kuoreen, täyttää ilmoittautumislomake ja lähettää työsi Videotivoliin. Töiden viimeinen lähetyspäivä, 30.10.2006.
Aihe ja tyyli on vapaa
Kesto alle 10 minuuttia.
Osallistujien syntymävuosi 1991 tai sen jälkeen.
Deadline 30.10.2006.
Säännöt ja ilmoittautumislomakkeen löydät nettisivultamme www.videotivoli.fi.
Videotivoli
Pirkanmaan Elokuvakeskus ry
P.O. BOX 432, 33101 Tampere,Finland
videotivoli@videotivoli.fi
Tel. +358 - (0)3 - 222 6236
Mob. +358 - (0)40 - 5074487
fax. +358 - (0)3 - 222 6525
--------------------------------------------------------------------------
Mikä on mesettämisen mieli ja habbottamisen tarkoitus?
Tampereella pohditaan nuorison mediakulttuureja kasvattajan näkökulmasta
Mitä lapset ja nuoret tekevät, kun he mesettävät, habbottavat tai irkkaavat? Opetusalan koulutuskeskus Opeko järjestää Tampereen Mindtrek-viikon yhteydessä seminaarin, jossa kysymyksiä tarkastellaan aikuisen ja kasvattajan näkökulmasta. Seminaari on osa Mindtrek-tapahtuman (6.–11.11.) mediakasvatusaiheista Mediaseikkailu-päivää. Seminaari Mediavälitteiset nuorisokulttuurit on myös osa Tampereella kasvattajille järjestettävää samannimistä valtakunnallista koulutusohjelmaa (6.11.2006–26.1.2007), jossa mietitään, miten nuorison viestintäkulttuureja voitaisiin hyödyntää pedagogisesti nykyopetuksessa.
Tiistaina 7.11. pidettävässä seminaarissa kysytään, millaisia mahdollisuuksia ja uhkia mediavälitteisiin nuorisokulttuureihin sisältyy. Nuorisotutkija Kari Paakkunainen Helsingin yliopistosta selvittää, millaisilla tavoilla mediankäyttö liittyy uusiin nuorisokulttuureihin. Tampereen yliopiston professori, pelitutkija Frans Mäyrä luo katsausta pelimaailmoihin, joissa koululaiset viettävät aikaansa mutta joiden potentiaalia ei ole juurikaan käytetty hyväksi opetuksessa. Elokuvatarkastaja, psykologi Hanna Hapon aiheena on kysymys, miten nuoria voi suojella median haitallisilta vaikutuksilta. Psykologian tohtori, Jyväskylän yliopiston viestintäpäällikkö Anu Mustonen arvioi, millaista aikuisen läsnäoloa nuoret tarvitsevat liikkuessaan nettimaailmassa, jossa yhteinen kanssakäyminen saa joskus ikäviäkin muotoja.
Opetushallituksen rahoittama koulutusohjelma jatkaa siitä, mihin seminaari jää: se pyrkii tekemään nuorten osallistumisen maailmaa aikuisille ymmärrettäväksi ja avaamaan käytännön näkökulmia nykyteknologioihin. Nuoret hyödyntävät verkossa usein varsin kehittyneitä viestinnän ja tiedonkäsittelyn tapoja: esimerkiksi Messenger-ohjelmaa voi käyttää läksyjenluvun tukena, ja keskustelupalstoilla tehtäviä on mahdollista pohtia yhdessä. Opetus rakennetaan kuitenkin usein näistä malleista ja taidoista irralliseksi. Koulutuksessa kysytäänkin, miten luokkaopetus ja nuorten mediamaailma voisivat lähentyä toisiaan yhteisten tarttumapintojen kautta.
Koulutusohjelman aikana ääneen pääsevät myös nuoret itse. Nuoret kouluttajat jakavat 25.1.2007 kokemuksiaan virtuaalikäyttäytymisestään ja mediankäyttötavoistaan, jotka itse asiassa toteuttavat ”sosiokonstruktivistista oppimisnäkemystä” ja ”kaksisuuntaista sosialisaatiota” ilman, että pedagogit ovat asiaa edistäneet. Koulutusohjelman lopputuloksena verkkoon syntyy julkinen web-sivu, johon sisältyy opettajille suunnattu wikipedia nuorten mediamaailman ilmiöistä. Sivuston on tarkoitus jäädä elämään koulutuksen jälkeen sekä tarjota vinkkejä ja virikkeitä peruskoulujen opetukseen.
Mediavälitteisten nuorisokulttuurien seminaari tiistaina 7.11.2006 kello 9–17. Mediamuseo Rupriikki, Väinö Linnan aukio 13 (Finlaysonin alue), Tampere. Koulutusohjelman ensimmäinen jakso 6.–7.11.2006 ja toinen jakso 25.–26.1.2007 Tampereella. Koulutukseen osallistuu 20 opettajaa, joita on mahdollista haastatella.
Lisätietoja:
Suunnittelija Marko Lahtinen
Opetusalan koulutuskeskus Opeko
03-848 0232, 050–911 9450
marko.lahtinen@opeko.fi
www.opeko.fi
www.opeko.fi/mediaseikkailu
Tampereen elokuvajuhlat ja Pirkanmaan elokuvakeskus järjestävät jälleen videotapahtuman lapsille ja nuorille Tampereen lyhytelokuvajuhlien yhteydessä. Viime vuonna Videotivoli sai yli 600 lasten tekemää filmiä kaikkialta maailmasta. Videotivolin tarkoitus on antaa lapsille ja nuorille mahdollisuus esittää töitään julkisuudessa ilman kilpailua.
Osallistu nyt!!!!
Nyt on aika pakata video kuoreen, täyttää ilmoittautumislomake ja lähettää työsi Videotivoliin. Töiden viimeinen lähetyspäivä, 30.10.2006.
Aihe ja tyyli on vapaa
Kesto alle 10 minuuttia.
Osallistujien syntymävuosi 1991 tai sen jälkeen.
Deadline 30.10.2006.
Säännöt ja ilmoittautumislomakkeen löydät nettisivultamme www.videotivoli.fi.
Videotivoli
Pirkanmaan Elokuvakeskus ry
P.O. BOX 432, 33101 Tampere,Finland
videotivoli@videotivoli.fi
Tel. +358 - (0)3 - 222 6236
Mob. +358 - (0)40 - 5074487
fax. +358 - (0)3 - 222 6525
--------------------------------------------------------------------------
Mikä on mesettämisen mieli ja habbottamisen tarkoitus?
Tampereella pohditaan nuorison mediakulttuureja kasvattajan näkökulmasta
Mitä lapset ja nuoret tekevät, kun he mesettävät, habbottavat tai irkkaavat? Opetusalan koulutuskeskus Opeko järjestää Tampereen Mindtrek-viikon yhteydessä seminaarin, jossa kysymyksiä tarkastellaan aikuisen ja kasvattajan näkökulmasta. Seminaari on osa Mindtrek-tapahtuman (6.–11.11.) mediakasvatusaiheista Mediaseikkailu-päivää. Seminaari Mediavälitteiset nuorisokulttuurit on myös osa Tampereella kasvattajille järjestettävää samannimistä valtakunnallista koulutusohjelmaa (6.11.2006–26.1.2007), jossa mietitään, miten nuorison viestintäkulttuureja voitaisiin hyödyntää pedagogisesti nykyopetuksessa.
Tiistaina 7.11. pidettävässä seminaarissa kysytään, millaisia mahdollisuuksia ja uhkia mediavälitteisiin nuorisokulttuureihin sisältyy. Nuorisotutkija Kari Paakkunainen Helsingin yliopistosta selvittää, millaisilla tavoilla mediankäyttö liittyy uusiin nuorisokulttuureihin. Tampereen yliopiston professori, pelitutkija Frans Mäyrä luo katsausta pelimaailmoihin, joissa koululaiset viettävät aikaansa mutta joiden potentiaalia ei ole juurikaan käytetty hyväksi opetuksessa. Elokuvatarkastaja, psykologi Hanna Hapon aiheena on kysymys, miten nuoria voi suojella median haitallisilta vaikutuksilta. Psykologian tohtori, Jyväskylän yliopiston viestintäpäällikkö Anu Mustonen arvioi, millaista aikuisen läsnäoloa nuoret tarvitsevat liikkuessaan nettimaailmassa, jossa yhteinen kanssakäyminen saa joskus ikäviäkin muotoja.
Opetushallituksen rahoittama koulutusohjelma jatkaa siitä, mihin seminaari jää: se pyrkii tekemään nuorten osallistumisen maailmaa aikuisille ymmärrettäväksi ja avaamaan käytännön näkökulmia nykyteknologioihin. Nuoret hyödyntävät verkossa usein varsin kehittyneitä viestinnän ja tiedonkäsittelyn tapoja: esimerkiksi Messenger-ohjelmaa voi käyttää läksyjenluvun tukena, ja keskustelupalstoilla tehtäviä on mahdollista pohtia yhdessä. Opetus rakennetaan kuitenkin usein näistä malleista ja taidoista irralliseksi. Koulutuksessa kysytäänkin, miten luokkaopetus ja nuorten mediamaailma voisivat lähentyä toisiaan yhteisten tarttumapintojen kautta.
Koulutusohjelman aikana ääneen pääsevät myös nuoret itse. Nuoret kouluttajat jakavat 25.1.2007 kokemuksiaan virtuaalikäyttäytymisestään ja mediankäyttötavoistaan, jotka itse asiassa toteuttavat ”sosiokonstruktivistista oppimisnäkemystä” ja ”kaksisuuntaista sosialisaatiota” ilman, että pedagogit ovat asiaa edistäneet. Koulutusohjelman lopputuloksena verkkoon syntyy julkinen web-sivu, johon sisältyy opettajille suunnattu wikipedia nuorten mediamaailman ilmiöistä. Sivuston on tarkoitus jäädä elämään koulutuksen jälkeen sekä tarjota vinkkejä ja virikkeitä peruskoulujen opetukseen.
Mediavälitteisten nuorisokulttuurien seminaari tiistaina 7.11.2006 kello 9–17. Mediamuseo Rupriikki, Väinö Linnan aukio 13 (Finlaysonin alue), Tampere. Koulutusohjelman ensimmäinen jakso 6.–7.11.2006 ja toinen jakso 25.–26.1.2007 Tampereella. Koulutukseen osallistuu 20 opettajaa, joita on mahdollista haastatella.
Lisätietoja:
Suunnittelija Marko Lahtinen
Opetusalan koulutuskeskus Opeko
03-848 0232, 050–911 9450
marko.lahtinen@opeko.fi
www.opeko.fi
www.opeko.fi/mediaseikkailu
Saturday, September 23, 2006
Lasten mediakasvatuksesta
YLE1:n Julkinen sana -ohjelmasarjassa käytiin syyskuun alussa keskustelua lasten mediakasvatuksesta. Anna-Liisa Haavikon toimittamassa ohjelmassa haastatellaan erityisesti toimittajaa ja kirjailijaa Unna Lehtipuuta, joka julkaisi keväällä kirjan Ruuturitari ja digidonna.
Toimittajan tyylillä journalistisesti mediatutkimuksia ja haastatteluja luotaava kirja tuo tietoa perusasioista mediakasvatuksesta, usein ohjeiden muodossa. Kirjan lukijakunnaksi on selvästi hahmotettu vanhemmat, jotka ovat hieman ymmällään lasten mediasuhteista. Teoksessa ei erityisemmin moralisoida, mutta mediaturvallisuus on tärkeällä sijalla. Lukuisat mediakasvatukseen periytyneet metaforat loistavat, kuten ikuinen puhe rengistä ja isännästä ja montaa muutakin mediasoppaa ja media-annosta siinä hämmennellään.
Hämmentävää nykyisessä mediakeskustelussa onkin mediasanan täydellinen irtautuminen kaikesta konkreettisesta metaforaksi, jolla ei ole enää mitään tekemistä yhteiskunnan tai kulttuurin kanssa. Lehtipuun kirjassa tätä korostaa erityisesti se, että sellainen asia kuin kirja yleensä on määritetty median ulkopuolelle. Näin luodaan uudelleen kulttuurisia kuiluja. David Buckingham on aikoinaan varoittanut mediakasvatuksen helposti ajautuvan mestaroimaan asioita. Tältä pitäisi välttyä.
Haavikon toimittamassa "Ruudusta kurkkaa mörkö" -ohjelmassa keskustellaan asioista kirjaa laajemminkin ja se toimiikin mainiona johdantona lasten mediasuhteiden ja mediakasvatuksen pohtimiseen. Ohjelma on ladattavissa netistä osoitteesta:
http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/julkinensana/
Toimittajan tyylillä journalistisesti mediatutkimuksia ja haastatteluja luotaava kirja tuo tietoa perusasioista mediakasvatuksesta, usein ohjeiden muodossa. Kirjan lukijakunnaksi on selvästi hahmotettu vanhemmat, jotka ovat hieman ymmällään lasten mediasuhteista. Teoksessa ei erityisemmin moralisoida, mutta mediaturvallisuus on tärkeällä sijalla. Lukuisat mediakasvatukseen periytyneet metaforat loistavat, kuten ikuinen puhe rengistä ja isännästä ja montaa muutakin mediasoppaa ja media-annosta siinä hämmennellään.
Hämmentävää nykyisessä mediakeskustelussa onkin mediasanan täydellinen irtautuminen kaikesta konkreettisesta metaforaksi, jolla ei ole enää mitään tekemistä yhteiskunnan tai kulttuurin kanssa. Lehtipuun kirjassa tätä korostaa erityisesti se, että sellainen asia kuin kirja yleensä on määritetty median ulkopuolelle. Näin luodaan uudelleen kulttuurisia kuiluja. David Buckingham on aikoinaan varoittanut mediakasvatuksen helposti ajautuvan mestaroimaan asioita. Tältä pitäisi välttyä.
Haavikon toimittamassa "Ruudusta kurkkaa mörkö" -ohjelmassa keskustellaan asioista kirjaa laajemminkin ja se toimiikin mainiona johdantona lasten mediasuhteiden ja mediakasvatuksen pohtimiseen. Ohjelma on ladattavissa netistä osoitteesta:
http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/julkinensana/
Sunday, September 17, 2006
Totuus uusien medioiden aikana
Smash Asem! -tapaus näyttää osoittavan Suomessa uutta tiedottamisen aikakautta. Heti Kiasma-tapahtuman jälkeen poliisi järjesti perinteisen pompöösin tiedotustilaisuuden, jolla pyrittiin merkityksellistämään tapahtumat yhdestä näkökulmasta ja virallisella tavalla. Perinteisesti tiedotusvälineiden, kuten lehdistön tehtävä olisi ollut välittää tämä tieto julkisuuteen. Poliisilta kuitenkin unohtui, että nykyisen blogosfäärin aikana totuudesta voidaan käydä julkisuudessa kamppailua entistä avoimemmin. Virallista tarinaa vastaan asetuu joukko blogosfäärin tarinoita, osa silminnäkijöiden, osa muiden kommentoijien. Smash Asem! osoittaa ennen kaikkea sen, että totuus ei ole yksinkertainen – ei ainakaan virallinen totuus. Sen sijaan tieto tapahtumista rakentuu monista tarinoista, tarinoiden verkosta, joita voimme lukea blogeista, kolumneista ja keskustelupalstoilta.
Smash Asem! osoittaa myös tarvetta uusiin lukutaitoihin. Henkilokohtainen tulkinta asioista ei synny yhden tiedotteen perusteella, vaan monien tarinoiden kiasmasta. Tiedonvälitys on hajautunut ja tietoa tuottavat sekä sekä viranomaiset, journalistit että sosiaalisten medioiden verkostot. Tiedon rakentuminen edellyttää näin kriittistä ja punnitsevaa otetta, jossa on mahdollisuus kuunnella eri näkökulmia, katsoa videomateriaaleja ja kuvia ja lopulta luoda oma käsitys asiasta. Tiedonvälitys on siis sosiaalisten medioiden käytön myötä saamassa demokraattisempia piirteitä. Nyt olisi vain kannustettava ihmisiä luomaan oma käsityksensä eri lähteitä seuraamalla, myös niistä vaihtoehtoisia.
Päätoimittaja ja toisinajattelija Matti Apunen valitteli kuitenkin Aamulehden Kronikassa 16.9. että poliisi hävisi tiedotussodan "mellakoitsijoille". Apunen olisi kaivannut samanlaista otetta kuin armeija käyttää (ideaalina ilmeisesti Venäjän tai USA:n armeijan tiedotus): yksi tieto ja yksi totuus.
Nyt on vaan niin, että informaation jakelu ei ollut kahden kauppaa, vaan paikalla olleet ihmiset ja uudet mediat mahdollistivat tapahtumien valokuvian, videomateriaalin ja näkökulmien jakamisen niin että jokainen voi itse tehdä johtopäätöksensä tapahtumista. Onneksi näin.
Wikipediassa käydään nyt vääntöä siitä säilytetäänkö tällä hetkellä tapahtumista kertova artikkeli: http://fi.wikipedia.org/wiki/Smash_Asem
Mikä siis on totuus?
Yllä oleva kuva: Tuukka Ylä-Anttila: http://www.flickr.com/photos/tya1708/239059856/in/set-72157594277259536/
Googlesta Smash Asem -haulla löytyy yli 200 000 osumaa!
Tuesday, September 12, 2006
Lapsilta kielletty - Lasta suojaava mediakasvatus -koulutuspäivä 29.9.2006
Kouluttajina toimivat elokuvatarkastaja, luokanopettaja Minna
Mäkelä-Rönnholm sekä lastenpsykologi ja psykoterapeutti Riitta Martsola.
Päivän lähtökohtana on lasten terveyden edistäminen ja mahdollisten
haittojen ennaltaehkäisy sekä tietouden lisääminen lasten ja nuorten
väärinkäytöistä medioissa esimerkiksi nettikiusaamisesta.
Aamupäivällä Minna Mäkelä-Rönnholm kertoo teemoista: lasta suojaava
mediakasvatus ja miten lasta suojaavaa mediakasvatusta toteutetaan?
Iltapäivällä Riitta Martsola jatkaa teemoilla: media ja lapsen
mielenterveys, lapset ja median väärinkäyttö (kiusaaminen mediassa).
Koulutuspäivään viimeinen ilmoittautumispäivä on 22.9.2006
lisätietoja www.sjoki.uta.fi
Yhteyshenkilö
Taina Hietamäki
Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus
Seinäjoen toimipaikka
puh. 06- 421 1417, 050 359 7962
taina.hietamaki@sjoki.uta.fi
Mäkelä-Rönnholm sekä lastenpsykologi ja psykoterapeutti Riitta Martsola.
Päivän lähtökohtana on lasten terveyden edistäminen ja mahdollisten
haittojen ennaltaehkäisy sekä tietouden lisääminen lasten ja nuorten
väärinkäytöistä medioissa esimerkiksi nettikiusaamisesta.
Aamupäivällä Minna Mäkelä-Rönnholm kertoo teemoista: lasta suojaava
mediakasvatus ja miten lasta suojaavaa mediakasvatusta toteutetaan?
Iltapäivällä Riitta Martsola jatkaa teemoilla: media ja lapsen
mielenterveys, lapset ja median väärinkäyttö (kiusaaminen mediassa).
Koulutuspäivään viimeinen ilmoittautumispäivä on 22.9.2006
lisätietoja www.sjoki.uta.fi
Yhteyshenkilö
Taina Hietamäki
Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus
Seinäjoen toimipaikka
puh. 06- 421 1417, 050 359 7962
taina.hietamaki@sjoki.uta.fi
Friday, September 08, 2006
Nuoret, media ja kehitysmaat -ohjelma
Nuoret, media ja kehitysmaat -tutkimuksen julkistamistilaisuus
Plan Suomi Säätiö julkaisee yhdessä Jyväskylän yliopiston kanssa ”Nuoret, media, kehitysmaat” -tutkimuksen torstaina 21.9.2006 kello 9.30 VR:n kokoustiloissa (Rautatientori 1 C, Helsinki).
Toivotamme Sinut lämpimästi tervetulleeksi tilaisuuteen. Julkistamistilaisuus on tarkoitettu kaikille mediakasvatuksesta kiinnostuneille tai sen parissa työskenteleville.
Tilaisuudessa tutkija Samuel Raunio kertoo tutkimuksen tuloksista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää nuorten mediakäyttäytymistä sekä löytää uusia tapoja raportoida kehitysmaista niin, että nuorten mediankäyttäjien tarpeet ja toiveet täytetään ja että kehitysmaita koskevat uutiset saavat heidät osallistumaan entistä aktiivisemmin kehitysasioista käytävään keskusteluun. Tutkimus on toteutettu ulkoasiainministeriön kehityspoliittisen osaston tuella.
Aamupäivän ohjelma:
9.30 Aamukahvi
10.00 Julkistamistilaisuuden avaus
- päätoimittaja Reetta Meriläinen, Helsingin Sanomat
10.10 Nuoret, media ja kehitysmaat
- tutkija Samuel Raunio, viestintätieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto
10.30 Kommenttipuheenvuorot
Kaikki on netissä totta!
- Senior Partner, Petri Rajamäki, Learnpoint Oy
Mahtuuko kehitysmaa-arki nuortenlehtiin?
- päätoimittaja Katja Ståhl, Suosikki
Nuoret, mediakasvatus ja koulun haasteet
- Juska Rantanen, mediakasvattaja, Lasten ja Nuorten Kulttuurikeskus, Hämeenlinna
Keskustelu
11.45 Tilaisuuden päätös
- apulaisosastopäällikkö Christian Sundgren, viestintä- ja kulttuuriosasto, ulkoasiainministeriö
Ilmoittautumiset sähköpostitse kotimaa@plan.fi tai puhelimitse Netta Ylilammi, Plan Suomi Säätiö, puh (09) 6869 8062 viimeistään perjantaina 15.9.
Plan on kehitysyhteistyöjärjestö, jonka tavoitteena on parantaa kehitysmaiden lasten elämänlaatua pysyvästi. Plan tekee myös työtä lapsen oikeuksien toteutumiseksi tavalla, joka yhdistää ihmisiä yli kulttuurirajojen. Kehitysmaiden yhteisöt, myös lapset, toimivat hankkeiden aktiivisina suunnittelijoina ja toteuttajina Planin tuella. Planin työn pääasiallisia rahoittajia ovat yksityiset, kummitoiminnassa mukana olevat henkilöt. Tärkeitä rahoittajia ovat myös ulkoasiainministeriö sekä yritykset. Uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton Plan perustettiin 1937 ja Suomessa toiminta alkoi 1998. Plan toimii yhteensä 62 maassa. Lisätietoja: www.plan.fi
Plan Suomi Säätiö julkaisee yhdessä Jyväskylän yliopiston kanssa ”Nuoret, media, kehitysmaat” -tutkimuksen torstaina 21.9.2006 kello 9.30 VR:n kokoustiloissa (Rautatientori 1 C, Helsinki).
Toivotamme Sinut lämpimästi tervetulleeksi tilaisuuteen. Julkistamistilaisuus on tarkoitettu kaikille mediakasvatuksesta kiinnostuneille tai sen parissa työskenteleville.
Tilaisuudessa tutkija Samuel Raunio kertoo tutkimuksen tuloksista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää nuorten mediakäyttäytymistä sekä löytää uusia tapoja raportoida kehitysmaista niin, että nuorten mediankäyttäjien tarpeet ja toiveet täytetään ja että kehitysmaita koskevat uutiset saavat heidät osallistumaan entistä aktiivisemmin kehitysasioista käytävään keskusteluun. Tutkimus on toteutettu ulkoasiainministeriön kehityspoliittisen osaston tuella.
Aamupäivän ohjelma:
9.30 Aamukahvi
10.00 Julkistamistilaisuuden avaus
- päätoimittaja Reetta Meriläinen, Helsingin Sanomat
10.10 Nuoret, media ja kehitysmaat
- tutkija Samuel Raunio, viestintätieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto
10.30 Kommenttipuheenvuorot
Kaikki on netissä totta!
- Senior Partner, Petri Rajamäki, Learnpoint Oy
Mahtuuko kehitysmaa-arki nuortenlehtiin?
- päätoimittaja Katja Ståhl, Suosikki
Nuoret, mediakasvatus ja koulun haasteet
- Juska Rantanen, mediakasvattaja, Lasten ja Nuorten Kulttuurikeskus, Hämeenlinna
Keskustelu
11.45 Tilaisuuden päätös
- apulaisosastopäällikkö Christian Sundgren, viestintä- ja kulttuuriosasto, ulkoasiainministeriö
Ilmoittautumiset sähköpostitse kotimaa@plan.fi tai puhelimitse Netta Ylilammi, Plan Suomi Säätiö, puh (09) 6869 8062 viimeistään perjantaina 15.9.
Plan on kehitysyhteistyöjärjestö, jonka tavoitteena on parantaa kehitysmaiden lasten elämänlaatua pysyvästi. Plan tekee myös työtä lapsen oikeuksien toteutumiseksi tavalla, joka yhdistää ihmisiä yli kulttuurirajojen. Kehitysmaiden yhteisöt, myös lapset, toimivat hankkeiden aktiivisina suunnittelijoina ja toteuttajina Planin tuella. Planin työn pääasiallisia rahoittajia ovat yksityiset, kummitoiminnassa mukana olevat henkilöt. Tärkeitä rahoittajia ovat myös ulkoasiainministeriö sekä yritykset. Uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton Plan perustettiin 1937 ja Suomessa toiminta alkoi 1998. Plan toimii yhteensä 62 maassa. Lisätietoja: www.plan.fi
Thursday, September 07, 2006
Tasohyppelyä pelimaailmassa
Opettajille, opiskelijoille, taidekasvattajille, lasten ja nuorten kanssa
työskenteleville suunnattu tietokone- ja nettipeleihin liittyvät
seminaari 2.10.2006 Porissa.
Tasohyppelyä* pelimaailmassa
02.10.2006
Porin Yliopistokeskus, Auditorio 125 / Pori
Tasohyppelyä pelimaailmassa -seminaari pureutuu
asiantuntijaesitelmineen ja käytännön esimerkkeineen lasten ja
nuorten mediakäyttöä koskeviin kysymyksiin. Seminaarissa
käsitellään tietokonepelaamiseen liittyviä asioita ja valotetaan
Internetin maailmaa mediakasvatuksellisesta näkökulmasta.
* Tasohyppelyt ovat pelejä, joissa pelihahmo hyppii pelimaailmassa,
joka koostuu yleensä eri korkeuksilla olevista tasoista. Pelissä on
yleensä tarkoitus
edetä eteenpäin vihollisia vältellen ja mahdollisesti myös esineitä
keräillen ja ongelmia ratkaisten.
Ohjelma
10.00 Seminaarin avaus Porin lastenkulttuurikeskus ? Satakunnan
lastenkulttuuriverkoston toiminnanjohtaja Päivi Setälä
10.15 Mediasosiologi, FT Annikka Suoninen: Kaikki pelaa? Nuori
Suomi mediamaailmassa.
Kommenttipuheenvuoro digitaalisen kulttuurin professori, FT
Jaakko Suominen
11.15 Digitaalisen kulttuurin opiskelija Pauliina Tuomi: 2000-luvun
televisiojätettä?
- Interaktiiviset tv:n mobiilipelit ilmiönä
11.45 Digitaalisen kulttuurin jatko-opiskelija, FM Pirita Ihamäki &
digitaalisen kulttuurin assistentti, FM Riikka Turtiainen: Satusuunnistusta - Lodjaus mediakasvatuksen välineenä
12.15 Lounas omakustanteisesti
13.00 TkT, kansanedustaja Jyrki J.J. Kasvi: Uusi sosiaalinen
pääoma ? Kun WoW- klaanin johtaminen katsotaan eduksi
työhönotossa
Kommenttipuheenvuoro digitaalisen kulttuurin lehtori, FT
Petri Saarikoski
14.00 Lasten paneeli
14.20 Loppusanat mediatuotannon professori Marjo Mäenpää
Siirtyminen Satakunnan Museoon
15.00 Opastettu tutustuminen satakuntalaista
tietokoneharrastamista esittelevään näyttelyyn
Mikrokerhoista koteihin
Seminaari on maksuton.
Lisätietoja: professori Jaakko Suominen / (02) 627 2881 / 0400 677
026
Ilmoittautumiset 22.9.2006 mennessä : Porin lastenkulttuurikeskus -
Satakunnan lastenkulttuuriverkosto /
Kirsi Jaakkola / kirsi.jaakkola@pori.fi / (02) 621 1086 / 044 701 9018
Yhteistyössä Turun yliopiston kulttuurituotannon ja
maisemantutkimuksen laitos, digitaalinen kulttuuri ja Porin
lastenkulttuurikeskus/Satakunnan lastenkulttuuriverkosto.
Porin lastenkulttuurikeskus- Satakunnan lastenkulttuuriverkosto on
ollut aloitteen tekijänä seminaarin toteuttamisessa. Seminaari on
osa valtakunnallista Taikalamppu -lastenkulttuuriverkoston
toimintaa. Opetusministeriö valitsi Porin lastenkulttuurikeskus-
Satakunnan lastenkulttuuriverkoston yhdeksi kymmenestä
Taikalamppu-toimijasta kolmivuotiselle toimikaudelle 2006 - 2008.
Kehittämistehtävinä keskuksella ovat lastenkulttuurin kehittäminen
paikallisesti ja alueellisesti sekä kuvataiteeseen, valokuvaan ja
visuaaliseen kulttuuriin liittyvän taidekasvatuksen kehittäminen.
Sunday, September 03, 2006
Mediakasvatuskirje 1.9. 2006
Kutsu Mediakasvatuspäivään
Aika: 24.10.2006 klo 10 - 15
Paikka: Helsingin yliopisto, Mediakasvatuskeskus, Siltavuorenpenger 10,
Auditorio 1, Helsinki
Mediakasvatuksen tutkimus ja konkretia kohtaavat
ensimmäisessä valtakunnallisessa mediakasvatuspäivässä
Mitä kaikkea mediakasvatus pitää sisällään? Kuka sitä tekee, miten ja
missä? Mitä alalla tutkitaan ja millaisia hyviä käytänteitä on kehitelty
Suomessa?
Näitä kysymyksiä valotetaan ensimmäisessä valtakunnallisessa
mediakasvatuspäivässä, joka on suunnattu mediakasvatuksen toimijoille,
tutkijoille, opiskelijoille ja muille alasta kiinnostuneille. Seminaarin
järjestävät Mediakasvatusseura ry ja Helsingin yliopiston
Mediakasvatuskeskus. Seminaarissa kuullaan mediakasvatuksen toimijoiden
esitysten lisäksi kulttuuriministeri Tanja Saarelan puheenvuoro
mediakasvatuksen kansallisista tavoitteista. Lisäksi media-alan toimijat
ja mediakasvatushankkeet esittäytyvät näyttelyosastoillaan.
Mediakasvatusseuraan kuuluu tällä hetkellä 102 jäsentä ja 17
yhteisöjäsentä. Seminaarin esitysten pohjalta kootaan
Mediakasvatusseuran
ensimmäinen julkaisu.
Tilaisuus on avoin ja maksuton kaikille. Erilaisilla hankkeilla, alan
yrityksillä ja yhteisöillä on mahdollisuus esittäytyä näyttelyosastolla,
jonka vuokra on 200 euroa sisältäen nettiyhteyden. Seuran
yhteisöjäsenille
esittäytyminen on maksuton.
Lämpimästi tervetuloa!
Ilmoittautumiset seminaariin ja näyttelyosastoille e-lomakkeella
10.10.2006 mennessä osoitteessa:
https://kampela.it.helsinki.fi/elomake/lomakkeet/3244/lomake.html
Lisää: http://www.mediakasvatus.fi/mediakasvatuspaiva/
OHJELMA
Mediakasvatus tänään: opetusta, tutkimusta ja hyviä käytänteitä
Puheenjohtaja: Heikki Kynäslahti
10.00 Helsingin yliopiston tervehdys
Matti Meri, Soveltavan kasvatustieteen laitoksen johtaja,
Helsingin
yliopisto
10.05 Tervetuloa
Heikki Kynäslahti, Mediakasvatuskeskuksen johtaja, Helsingin
yliopisto
10.10 Verkostoista voimaa mediakasvatukseen
Sirkku Kotilainen, Mediakasvatusseuran pj. Jyväskylän yliopisto
10.20 Mediakasvatuksen kansalliset tavoitteet
Opetusministeriön tervehdys, kulttuuriministeri Tanja Saarela
10.35 Mediakasvatuksen opetusta ja tutkimusta: kolme näkökulmaa
Miika Lehtonen, lehtori, Lapin yliopisto
10.55 En mediepedagogisk begreppsanalys
Sol-Britt Arnolds-Granlund, , Åbo Akademi
11.15 Keskustelua
11.30 Lounas (omakustannushintaan)
Näyttelyihin tutustumista, vapaamuotoista seurustelua
Menoa ja meininkiä mediakasvatuksen kentällä
Puheenjohtaja: Sirkku Kotilainen
13.15 Millaista mediakasvatusta nuoret haluavat?
Lapset ja nuoret kertovat itse
13.30 Mediakasvatus kouluissa
Pirjo Sinko,opetusneuvos, Opetushallitus
13.45 Kirjastojen mediakasvatuskoulutus
Tuula Haavisto, toiminnanjohtaja, Kirjastoseura
14.00 Mediamuffinssi tavoittaa pienimmät lapset
Varpu Ojala, opetusministeriö/Mediamuffinssi-hanke
14.15 Viisaasti verkossa - nuoret mukaan mediakasvattajiksi
Anu Mustonen, Suvi Tuominen ja Juuso Peura, Mannerheimin
Lastensuojeluliitto/Turvallinen nuorten netti-projekti
14.30 Keskustelua
15.00 Päätössanat Sirkku Kotilainen
-----------------------------------------
”OON LIIAN NUORI –SANOTAAN”
-mutta kuka piirtää median ikärajat?
6.-7.10.2006
Yleisradio, Ison Pajan auditorio, Radiokatu 5, (Länsi-Pasila), HELSINKI
PERJANTAI 6.10.
9.00 Ilmoittautuminen
9.20 SEMINAARIN AVAUS
päällikkö Päivi Moore, Yle Export
9.35 OPETTAJA-TV
faktapäällikkö Tapio Kujala, Yle Teema/Oppimispalvelut ja Tiedeohjelmat
9.45 MEDIAKASVATUSTUULAHDUS BRITTEIN SAARILTA
yliopistonlehtori, vieraileva tutkija Sara Sintonen
Centre for the Study of Children, Youth and Media,
University of London
11.45 MEDIAMUFFINSSIA METKAN MALLIIN
mediapedagogi Anu Ruhala, Mediakasvatuskeskus Metka
12.00 FANTASTISTA BTJ KIRJASTOPALVELUSTA
kustannuspäällikkö Liisa Korhonen, BTJ Kirjastopalvelu
12.10 Lounas Sosiaalitalossa
Lounaan jälkeen mahdollisuus käydä ostoksilla YLE-shopissa
13.40 AIKUISTEN RAJAAMAT IKÄRAJAT ENNEN JA NYT
mukana potpuri aikoinaan kielletyistä elokuvapätkistä
johtaja Matti Paloheimo,Valtion elokuvatarkastamo
14.40 Kahvihetki/teetuokio Isossa Pajassa
15.00 MINÄ TIEDÄN MITÄ KATSON!
- lasten näkökulma ikärajoista
sosiaalipsykologian professori Anja Riitta Lahikainen, Tampereen
yliopisto, Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos
16.00-17.00 PÄTKIS
- naurunmurusia kotimatkalle
LAUANTAI 7.10.
9.00 Ilmoittautuminen
9.15 IKÄRAJAT TV-OHJELMISSA
-kuinka käy tv-kanavilta itsesääntely?
kehityspäällikkö Tiina Aaltonen, Viestintävirasto
9.45 MUTTA SOPIIKO SE LAPSILLE?
-sarjakuvien ikärajasuosituksista
sarjakuvatoimittaja Juhani Tolvanen
11.15 Lounas sosiaalitalossa
12.15 JADESOTURI –ELOKUVA
Ensimmäinen suomalainen Kung Fu -elokuva
Erikoisnäytös (elokuvan ensi-ilta 13.10.2006)
Jadesoturi on Kalevalan inspiroima fantasiaa ja kung-fua yhdistävä
eeppinen rakkaustarina hyvän ja pahan taistelusta. Elokuva yhdistää
suomalaisen ja kiinalaisen mytologian ja tapahtuu kahdessa ajassa ja
paikassa -nykypäivän Suomessa sekä muinaisessa Kiinassa.
14.15 Kahvihetki/teetuokio Isossa Pajassa
14.40 JADESOTURIN OHJAAJA
AJ Annila kertoo elokuvan tekemisestä
16.00-17.00 JADESOTURIN PUKUSUUNNITTELIJA
Anna Vilppusen puheenvuoro
Kohderyhmä: Opettajat, kirjastonhoitajat ja
nuorisotyöntekijät
Hinta: 58,- 1 päivä / 74,- 2 päivää
opiskelijat 29,- / 37,-
(sisältää lounaan ja kahvin/teen
molempina päivinä)
Ilmoittautuminen: 21.9.2006 mennessä Mediakasvatuskeskus Metkaan,
mieluiten ILMOITTAUTUMISLOMAKKEELLA, jotta saamme kaikki
tarvitsemamme tiedot
Lomake löytyy osoitteesta: www.mediametka.fi
040-593 5963
metka@mediametka.fi
Majoitus: Majoituksesta osallistujat huolehtivat
itse. Lähin majoitus
löytyy Hotelli Pasilasta (Sokos Hotel). Varaukset puh.
0201234600
Järjestäjät:
MEDIAKASVATUSKESKUS METKA
YLE TALLENNEMYYNTI
BTJ KIRJASTOPALVELU OY
Tuija Westerholm
toiminnanjohtaja
JÄRJESTÖMME NIMI ON MUUTTUNUT
Uusi nimemme on Mediakasvatuskeskus Metka ry
(vanha: Elokuva- ja televisiokasvatuksen keskus ry, ETKK)
PL 95
00601 Helsinki
tuija.westerholm@mediametka.fi
040-593 5963
www.mediametka.fi
-------------------------------------------------
Kaupallinen media ja tv-mainos - Miten media toimii?
Kaupallinen media ja TV-mainos - Miten media toimii? -koulutuksen
tavoitteena on luoda opettajalle kattava kuva siitä, miten
nykyaikainen kaupallinen media toimii ja miten median liiketoiminta
rakentuu. Koulutuksen lähtökohtana on perehdyttää opettajia mediaan
teknologian, sisällön ja talouden näkökulmasta. Keskeinen käsite
koulutuksessa on median yhdentymiskehitys. Koulutus on suunnattu
perusopetuksen, lukion ja ammatillisten oppilaitosten opettajille.
Koulutus on osallistujille maksutonta, Opetushallituksen rahoittamaa
koulutusta.
Koulutuksen sisältö
1. jakso 6.-7.11.2006 Median konvergenssi. Perehdytään median
sisällölliseen yhdentymiseen
2. jakso 15.-16.1.2007 Minä mediassa. Tutustutaan eri medioihin ja
harjoitellaan mediassa esiintymistä.
3. jakso 1.-2.3.2007 Miten mainos syntyy ja miksi? Tutustuminen
mainosten tekoon ja niiden analysointiin.
Lisätietoja ja ilmoittautuminen osoitteessa www.tat.fi/koulutus/vm/
mtv. Ilmoittautuminen 16.10.2006 mennessä.
Aika: 24.10.2006 klo 10 - 15
Paikka: Helsingin yliopisto, Mediakasvatuskeskus, Siltavuorenpenger 10,
Auditorio 1, Helsinki
Mediakasvatuksen tutkimus ja konkretia kohtaavat
ensimmäisessä valtakunnallisessa mediakasvatuspäivässä
Mitä kaikkea mediakasvatus pitää sisällään? Kuka sitä tekee, miten ja
missä? Mitä alalla tutkitaan ja millaisia hyviä käytänteitä on kehitelty
Suomessa?
Näitä kysymyksiä valotetaan ensimmäisessä valtakunnallisessa
mediakasvatuspäivässä, joka on suunnattu mediakasvatuksen toimijoille,
tutkijoille, opiskelijoille ja muille alasta kiinnostuneille. Seminaarin
järjestävät Mediakasvatusseura ry ja Helsingin yliopiston
Mediakasvatuskeskus. Seminaarissa kuullaan mediakasvatuksen toimijoiden
esitysten lisäksi kulttuuriministeri Tanja Saarelan puheenvuoro
mediakasvatuksen kansallisista tavoitteista. Lisäksi media-alan toimijat
ja mediakasvatushankkeet esittäytyvät näyttelyosastoillaan.
Mediakasvatusseuraan kuuluu tällä hetkellä 102 jäsentä ja 17
yhteisöjäsentä. Seminaarin esitysten pohjalta kootaan
Mediakasvatusseuran
ensimmäinen julkaisu.
Tilaisuus on avoin ja maksuton kaikille. Erilaisilla hankkeilla, alan
yrityksillä ja yhteisöillä on mahdollisuus esittäytyä näyttelyosastolla,
jonka vuokra on 200 euroa sisältäen nettiyhteyden. Seuran
yhteisöjäsenille
esittäytyminen on maksuton.
Lämpimästi tervetuloa!
Ilmoittautumiset seminaariin ja näyttelyosastoille e-lomakkeella
10.10.2006 mennessä osoitteessa:
https://kampela.it.helsinki.fi/elomake/lomakkeet/3244/lomake.html
Lisää: http://www.mediakasvatus.fi/mediakasvatuspaiva/
OHJELMA
Mediakasvatus tänään: opetusta, tutkimusta ja hyviä käytänteitä
Puheenjohtaja: Heikki Kynäslahti
10.00 Helsingin yliopiston tervehdys
Matti Meri, Soveltavan kasvatustieteen laitoksen johtaja,
Helsingin
yliopisto
10.05 Tervetuloa
Heikki Kynäslahti, Mediakasvatuskeskuksen johtaja, Helsingin
yliopisto
10.10 Verkostoista voimaa mediakasvatukseen
Sirkku Kotilainen, Mediakasvatusseuran pj. Jyväskylän yliopisto
10.20 Mediakasvatuksen kansalliset tavoitteet
Opetusministeriön tervehdys, kulttuuriministeri Tanja Saarela
10.35 Mediakasvatuksen opetusta ja tutkimusta: kolme näkökulmaa
Miika Lehtonen, lehtori, Lapin yliopisto
10.55 En mediepedagogisk begreppsanalys
Sol-Britt Arnolds-Granlund, , Åbo Akademi
11.15 Keskustelua
11.30 Lounas (omakustannushintaan)
Näyttelyihin tutustumista, vapaamuotoista seurustelua
Menoa ja meininkiä mediakasvatuksen kentällä
Puheenjohtaja: Sirkku Kotilainen
13.15 Millaista mediakasvatusta nuoret haluavat?
Lapset ja nuoret kertovat itse
13.30 Mediakasvatus kouluissa
Pirjo Sinko,opetusneuvos, Opetushallitus
13.45 Kirjastojen mediakasvatuskoulutus
Tuula Haavisto, toiminnanjohtaja, Kirjastoseura
14.00 Mediamuffinssi tavoittaa pienimmät lapset
Varpu Ojala, opetusministeriö/Mediamuffinssi-hanke
14.15 Viisaasti verkossa - nuoret mukaan mediakasvattajiksi
Anu Mustonen, Suvi Tuominen ja Juuso Peura, Mannerheimin
Lastensuojeluliitto/Turvallinen nuorten netti-projekti
14.30 Keskustelua
15.00 Päätössanat Sirkku Kotilainen
-----------------------------------------
”OON LIIAN NUORI –SANOTAAN”
-mutta kuka piirtää median ikärajat?
6.-7.10.2006
Yleisradio, Ison Pajan auditorio, Radiokatu 5, (Länsi-Pasila), HELSINKI
PERJANTAI 6.10.
9.00 Ilmoittautuminen
9.20 SEMINAARIN AVAUS
päällikkö Päivi Moore, Yle Export
9.35 OPETTAJA-TV
faktapäällikkö Tapio Kujala, Yle Teema/Oppimispalvelut ja Tiedeohjelmat
9.45 MEDIAKASVATUSTUULAHDUS BRITTEIN SAARILTA
yliopistonlehtori, vieraileva tutkija Sara Sintonen
Centre for the Study of Children, Youth and Media,
University of London
11.45 MEDIAMUFFINSSIA METKAN MALLIIN
mediapedagogi Anu Ruhala, Mediakasvatuskeskus Metka
12.00 FANTASTISTA BTJ KIRJASTOPALVELUSTA
kustannuspäällikkö Liisa Korhonen, BTJ Kirjastopalvelu
12.10 Lounas Sosiaalitalossa
Lounaan jälkeen mahdollisuus käydä ostoksilla YLE-shopissa
13.40 AIKUISTEN RAJAAMAT IKÄRAJAT ENNEN JA NYT
mukana potpuri aikoinaan kielletyistä elokuvapätkistä
johtaja Matti Paloheimo,Valtion elokuvatarkastamo
14.40 Kahvihetki/teetuokio Isossa Pajassa
15.00 MINÄ TIEDÄN MITÄ KATSON!
- lasten näkökulma ikärajoista
sosiaalipsykologian professori Anja Riitta Lahikainen, Tampereen
yliopisto, Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos
16.00-17.00 PÄTKIS
- naurunmurusia kotimatkalle
LAUANTAI 7.10.
9.00 Ilmoittautuminen
9.15 IKÄRAJAT TV-OHJELMISSA
-kuinka käy tv-kanavilta itsesääntely?
kehityspäällikkö Tiina Aaltonen, Viestintävirasto
9.45 MUTTA SOPIIKO SE LAPSILLE?
-sarjakuvien ikärajasuosituksista
sarjakuvatoimittaja Juhani Tolvanen
11.15 Lounas sosiaalitalossa
12.15 JADESOTURI –ELOKUVA
Ensimmäinen suomalainen Kung Fu -elokuva
Erikoisnäytös (elokuvan ensi-ilta 13.10.2006)
Jadesoturi on Kalevalan inspiroima fantasiaa ja kung-fua yhdistävä
eeppinen rakkaustarina hyvän ja pahan taistelusta. Elokuva yhdistää
suomalaisen ja kiinalaisen mytologian ja tapahtuu kahdessa ajassa ja
paikassa -nykypäivän Suomessa sekä muinaisessa Kiinassa.
14.15 Kahvihetki/teetuokio Isossa Pajassa
14.40 JADESOTURIN OHJAAJA
AJ Annila kertoo elokuvan tekemisestä
16.00-17.00 JADESOTURIN PUKUSUUNNITTELIJA
Anna Vilppusen puheenvuoro
Kohderyhmä: Opettajat, kirjastonhoitajat ja
nuorisotyöntekijät
Hinta: 58,- 1 päivä / 74,- 2 päivää
opiskelijat 29,- / 37,-
(sisältää lounaan ja kahvin/teen
molempina päivinä)
Ilmoittautuminen: 21.9.2006 mennessä Mediakasvatuskeskus Metkaan,
mieluiten ILMOITTAUTUMISLOMAKKEELLA, jotta saamme kaikki
tarvitsemamme tiedot
Lomake löytyy osoitteesta: www.mediametka.fi
040-593 5963
metka@mediametka.fi
Majoitus: Majoituksesta osallistujat huolehtivat
itse. Lähin majoitus
löytyy Hotelli Pasilasta (Sokos Hotel). Varaukset puh.
0201234600
Järjestäjät:
MEDIAKASVATUSKESKUS METKA
YLE TALLENNEMYYNTI
BTJ KIRJASTOPALVELU OY
Tuija Westerholm
toiminnanjohtaja
JÄRJESTÖMME NIMI ON MUUTTUNUT
Uusi nimemme on Mediakasvatuskeskus Metka ry
(vanha: Elokuva- ja televisiokasvatuksen keskus ry, ETKK)
PL 95
00601 Helsinki
tuija.westerholm@mediametka.fi
040-593 5963
www.mediametka.fi
-------------------------------------------------
Kaupallinen media ja tv-mainos - Miten media toimii?
Kaupallinen media ja TV-mainos - Miten media toimii? -koulutuksen
tavoitteena on luoda opettajalle kattava kuva siitä, miten
nykyaikainen kaupallinen media toimii ja miten median liiketoiminta
rakentuu. Koulutuksen lähtökohtana on perehdyttää opettajia mediaan
teknologian, sisällön ja talouden näkökulmasta. Keskeinen käsite
koulutuksessa on median yhdentymiskehitys. Koulutus on suunnattu
perusopetuksen, lukion ja ammatillisten oppilaitosten opettajille.
Koulutus on osallistujille maksutonta, Opetushallituksen rahoittamaa
koulutusta.
Koulutuksen sisältö
1. jakso 6.-7.11.2006 Median konvergenssi. Perehdytään median
sisällölliseen yhdentymiseen
2. jakso 15.-16.1.2007 Minä mediassa. Tutustutaan eri medioihin ja
harjoitellaan mediassa esiintymistä.
3. jakso 1.-2.3.2007 Miten mainos syntyy ja miksi? Tutustuminen
mainosten tekoon ja niiden analysointiin.
Lisätietoja ja ilmoittautuminen osoitteessa www.tat.fi/koulutus/vm/
mtv. Ilmoittautuminen 16.10.2006 mennessä.
Friday, September 01, 2006
”Nuoret, media, kehitysmaat” -tutkimuksen julkaisutilaisuus
Plan Suomi Säätiö julkaisee yhdessä Jyväskylän yliopiston kanssa ”Nuoret, media, kehitysmaat” -tutkimuksen torstaina 21.9.2006 kello 9.30 VR:n kokoustiloissa (Rautatientori 1 C, Helsinki).
Toivotamme Sinut lämpimästi tervetulleeksi tilaisuuteen. Julkistamistilaisuus on tarkoitettu kaikille mediakasvatuksesta kiinnostuneille tai sen parissa työskenteleville.
Tilaisuudessa tutkija Samuel Raunio kertoo tutkimuksen tuloksista, jonka jälkeen kuullaan useiden asiantuntijoiden kommenttipuheenvuorot. Tarkempi ohjelma julkistetaan myöhemmin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää nuorten mediakäyttäytymistä sekä löytää uusia tapoja raportoida kehitysmaista niin, että nuorten median käyttäjien tarpeet ja toiveet täytetään ja että kehitysmaita koskevat uutiset saavat heidät osallistumaan entistä aktiivisemmin kehitysasioista käytävään keskusteluun. Tutkimus on toteutettu ulkoasianministeriön kehityspoliittisen osaston tuella. Tutkimuksen julkaisun jälkeen käynnistyy kouluissa toteutettavan mediakasvatushankkeen suunnittelu.
Ilmoittautumiset sähköpostitse kotimaa@plan.fi tai puhelimitse Netta Ylilammi / Plan Suomi Säätiö, puh 6869 8062.
Plan on kehitysyhteistyöjärjestö, jonka tavoitteena on parantaa kehitysmaiden lasten elämänlaatua pysyvästi. Plan tekee myös työtä lapsen oikeuksien toteutumiseksi tavalla, joka yhdistää ihmisiä yli kulttuurirajojen. Kehitysmaiden yhteisöt, myös lapset, toimivat hankkeiden aktiivisina suunnittelijoina ja toteuttajina Planin tuella. Planin työn pääasiallisia rahoittajia ovat yksityiset, kummitoiminnassa mukana olevat henkilöt. Tärkeitä rahoittajia ovat myös ulkoasiainministeriö sekä yritykset. Uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton Plan perustettiin 1937 ja Suomessa toiminta alkoi 1998. Plan toimii yhteensä 62 maassa. Lisätietoja: www.plan.fi
Friday, August 25, 2006
Hesarin keskustelu mediakasvatuksesta 31.5. -18.7. 2006
Helsingin sanomissa käytiin kesällä keskustelua mediakasvatuksesta. Keskustelu on alla. Voit osallistua keskusteluun lähettäämällä oman kommettisi.
Helsingin sanomat 31.5. 2006:
Pelkoa ja inhoa virtuaaliviidakossa
Kun maailma ahdistaa, kasvattajat löytävät syyllisen mediasta
Lapsista ja mediasta on näköjään vaikea kirjoittaa joutumatta sivupoluille. Kaikkihan liittyy tavalla tai toisella mediaan: vanhempien pätkätyö, uraäidin ruuhkavuodet, brändien tunkeutuminen lastenhuoneeseen, varhaisteinien ulkonäköpaineet. Maailma ahdistaa, koska media on uhka lapsille. Väkivaltaviihde traumatisoi ja verkossa vaanii namusetä.
Kun mediakasvatuksesta ja -lukutaidosta kirjoittavat muut kuin mediakriitikot, lapsille suunnatun median laadullinen ja arvottava tutkimus usein väistyy, ja tilalle tulee moralisointi ja pelkojen lietsominen. Atte Oksasen ja Sari Näreen skenaarioon mahtuu koulukiusaaminen, hymiöiden latistava vaikutus ja tietenkin kännyköiden käyttö. Lapset pelissä -pamfletti pyrkii olemaan vastapuheenvuoro suomalaiselle teknologiauskolle.
Näkökulma on kapeahko: pelaajan ja uupuneen äidin, kuten kirjoittajat esipuheessa tunnustavat. Näreen näkökulmassa on epäilemättä myös säväys kunnallispoliitikkoa.
Kirjassa kartoitetaankin pääasiassa median ja tietokoneiden aiheuttamia vaaroja - virtuaalimaailmaan uppoamisen ja räiskintäpelien kauhuvisioita. Ratkaisuksi Oksanen ja Näre näkevät huolestuttavasti viestintäkanavien sulkemisen.
Lapsen varjeleminen ja median käytön rajoittaminen on myös psykologi Riitta Martsolan ja luokanopettaja Minna Mäkelä-Rönnholmin sanoma Lapsilta kielletty -kirjassa. Kirjoittajat ovat päättäneet keskittyä vain median haittavaikutuksiin. Niiltä voi suojautua teknisin haitta- ja esto-ohjelmin ja suodattimin, koska mediakasvatus ei kirjoittajien mukaan riitä.
Lasten peliriippuvuutta, väkivaltaisten tv-ohjelmien vaikutusta tai anonyymiä hyväksikäyttöä ei voi vähätellä eikä sivuuttaa.
Laitteet roviolle vain! Vai olisiko sittenkin viisaampaa yrittää paneutua median sisältöön ja kehittää kriittistä ja valikoivaa katsomista?
Lapset pelaavat ulkomaisia räiskintäpelejä. Totta - mutta minne Suomesta on kadonnut kotimainen laadukkaiden vuorovaikutteisten lastenohjelmien tuotanto?
Voisiko lapsen vain antaa nauttia mediasta, kysyy toimittaja Unna Lehtipuun Ruuturitari ja digidonna. Kirja onkin kohtuuden ylistys. Lehtipuun mukaan television tai tietokonepelien luomat jännitteet voivat olla "voimauttavia" kokemuksia. Pelaamisen merkitystä oppimisessa ei voi liikaa korostaa.
Lehtipuun lähtökohtana on yhteisöllinen mediakritiikki. Hän laittaisi lapset yhdessä opettajien tai vanhempien kanssa arvioimaan televisio-ohjelmia ja valikoimaan nettipelejä.
Medialukutaidon opettaminen tuntuu kuitenkin olevan parhaimmillaan suojelevan ja ohjailevan kasvatuksen välimaastossa.
Toisessa ääripäässä syyllistetään katsoja tai ainakin vanhemmat, jotka katsomisen sallivat. Toisessa ääripäässä toivoisi näkevänsä arvottavaa kritiikkiä.
Vanhempien medialukutaitoa on tunnistaa hyvät tietokonepelit ja ymmärtää mm. videoiden ja televisio-ohjelmien ikäsuositusten merkitys.
Television katselukokemuksia voi tarkastella sekä uhkana lasten turvallisuudelle että mahdollisuutena asioiden uudenlaiseen ymmärtämiseen. Lapsuus mediamaailmassa -artikkelikokoelma on syntynyt osana Tampereen yliopistossa kuusi vuotta sitten aloitetun Lapset ja tietoyhteiskunta -hanketta. Kokoelman kirjoittajat näkevät median monitasoisena vaikuttajana.
Tutkimusten mukaan lapset suhtautuvat eri lailla ns. fiktiiviseen väkivaltaan ja realistisesti esitettyyn väkivaltaan. Artikkelissaan Televisio pienten lasten arjessa Satu Valkonen, Marjo Pennonen ja Anja Riitta Lahikainen muistuttavat, etteivät lapset ole passiivisia katsojia. Katseluprosessissa on tasoja syventyneestä katsomisesta selailuun ja television äärellä leikkimiseen.
Pelottavien kohtausten äärellä lapsella on yleensä käytössään erilaisia hallintamekanismeja, ns. coping-menetelmiä. Pienimmät laittavat silmät kiinni tai poistuvat television äärestä, vanhemmat lapset pyrkivät selittämään näkemänsä jollakin itselleen järkeenkäyvällä tavalla.
Hallintamenetelmien käyttö on yhteydessä lapsen kehitystasoon ja medialukutaitoihin. Mitä harjaantuneempi lapsi on lukemaan kuvia ja erottamaan todellisen sadusta ja elokuvasta, sitä paremmin hän kykenee palauttamaan turvallisuudentunteen ja poistamaan pahan olon.
Myös vanhemmat tarvitsevat enemmän ohjausta ja opastusta ymmärtääkseen fiktiivisen televisioväkivallan vaikutuksia ja kehittääkseen lööppienlukutaitoaan. Lapsuus mediamaailmassa antaa synninpäästön. Juuri ne lapset, jotka käyttävät mediaa monipuolisemmin, surffaavat, lajittelevat tv-ohjelmia ja tekstaavat kännyköillä, käyttävät mediaa sosiaalisesti ja ovat kehittyneimpiä mediakriitikkoja.
MARJO MÄENPÄÄ
Kirjoittaja on mediatuotannon professori Taideteollisessa korkeakoulussa.
------------------------------------------------------------------------------------------------
Helsingin sanomat 22.6. 2006:
Lasten mediakokemuksia ei tule mitätöidä
"Lasten mediaan liittyvien mielenterveys- vaikutusten tutkiminen on tärkeää sekä lapsen itsensä että myös hänen perheensä ja koko ikäryhmän ja yhteiskunnan kannalta."
Mediatuotannon professori ja multimediakriitikko Marjo Mäenpää on arvioidessaan tuoreita lapset ja media -aiheisia kirjoja esittänyt näkökantoja, jotka vähättelevät lastensuojelunäkökulmaa (HS 31. 5.).
Jos asiantuntija- tai päätäntävaltaa käyttävät aikuiset Mäenpään tavoin asettuvat lasten tai heitä tutkineiden ja hoitaneiden ammatti-ihmisten yläpuolelle, mitätöidään lasten kokemukset. Samalla kielletään myös lasten mediakokemuksia kartoittavan tutkimuksen paljastamat ongelmat.
Koska lastensuojelua vähättelevä näkökulma on jo saanut jalansijaa muun muassa mediakasvatuksen suunnittelussa, jossa lasten suojelu haitallisilta mediasisällöiltä on nähty vain moralismina, on tarpeen tuoda esiin lapsi, hänen kokemisensa taso ja suojelun tarpeensa.
Aikuisnäkökulman sijasta lähtökohtana tulisi olla lasten todelliset mediakokemukset – lasten kuuntelu ja heidän pelkojensa ottaminen vakavasti, ja opettaminen heitä myös kriittiseen mediasuhteeseen. Lasten läheisiltään saaman tuen puute altistaa heitä median haitallisille vaikutuksille.
Lasten mediakokemusten ymmärtäminen edellyttää eläytymistä lapsen asemaan median sisältöjen vastaanottajana. Lasten hyvinvointi ja mielenterveys eivät voi määrittyä pelkäksi mielipideasiaksi, vaan kyseessä on asiantuntijuutta vaativa erityisala.
Lasten mediaan liittyvien mielenterveysvaikutusten tutkiminen on tärkeää sekä lapsen itsensä että myös hänen perheensä ja koko ikäryhmän ja yhteiskunnan kannalta.
Lasten kanssa työskentelevien kasautuvia huomioita median haitallisuudesta tai tieteellisesti koeteltuja havaintoja asiasta ei voi ohittaa. Lasten mediakokemuksia kartoittava tutkimus on paljastanut selkeästi myös lapsille aiheutuvia ongelmia, joista olemme raportoineet.
Lasten henkistä hyvinvointia kartoittavaa tutkimusta ei tule vähätellä leimaamalla se politikoinniksi tai vanhempien uupumuksesta johtuvaksi.
Tuoreessa tutkimuksessa suomalaislapsista Juulia Paavonen työryhmineen raportoi, että aikuisten tv-ohjelmien katselu ja erityisesti passiivinen altistuminen aikuisten tv-ohjelmille lisäävät merkittävästi lasten unihäiriöiden riskiä. Tutkijat suosittelevat, että terveydenhoito-henkilöstön tulisi olla tietoinen televisionkatselun ja unihäiriöiden välisestä yhteydestä.
Mutta tulisiko vain terveydenhoitohenkilöstön tutkia ja hoitaa median kielteisiä vaikutuksia? Entä haitallisten aineistojen levittäjien vastuu?
On väitetty, että selviytymistaitonsa ansiosta lapset pystyisivät käsittelemään median tuomia tunteita ikätasolleen sopivasti. Kuitenkin uusimmissa lapset ja media-aiheisissa tuotannoissa raportoidaan todellisia tilanteita, joissa lapsen minän puolustusmekanismit eivät yksinkertaisesti riitä, mikä haittaa hänen kehitystään.
Lapsi ei itse kykene palauttamaan turvallisuudentunnettaan tai poistamaan pahaa oloaan esimerkiksi jouduttuaan virtuaalisesti ahdistelluksi tai kiusatuksi tai nähtyään rikoslaissa kiellettyä pornografiaa.
Kyse ei ole pelkojen lietsomisesta tai moralisoinnista, vaan yksinkertaisesti lasten mielenterveystyön ja koulumaailman ammattilaisten tekemistä havainnoista.
Olemme tuoneet esiin tutkimuksissamme ja julkaisuissamme mediavälineen ja sen sisällön eron, samoin kuin lapsille vahingollisen ja sopivan mediasisällön eron.
Puhe vahingollisista mediasisällöistä ei siis koske välinettä sinänsä, tai pyyhi pois mediassa tai muussa maailmassa olevaa hyvää.
Allekirjoittaneiden työ lasten ja mediavaikutusten parissa ei sen enempää syyllistä kuin anna synninpäästöäkään, vaan kyse on lasten esiin tuomien vaikutusten raportoinnista ja niiden tulkinnoista, olivatpa ne sitten aikuisten kannalta negatiivisiksi tai positiivisiksi koettuja.
Medialaitteita ei siis ole syytä viedä roviolle. Lapset ja tietoyhteiskunta -hankkeessakaan ei "synninpäästöä" ole annettu, vaan haastettu kriittiseen keskusteluun median vaikutuksista lapsiin.
Tosiasia on, että ainoastaan aikuiset voivat ottaa vastuun lapsista, median esittämistä sisällöistä tai mediakasvatuksen suunnasta. Ratkaisuksi esitetyn medialukutaidon kehittämisessäkään vastuuta ei tule siirtää vain lapsille, vaan myös median tuottajien tulee kantaa vastuunsa.
Kasvatus ei voi olla "arvovapaata" eikä se voi aina edustaa kompromissia kuten aikuisten maailmassa. Aikuisten on sekä kuultava lapsia että otettava kantaa ja vedettävä linjaa. Kyse on lasten tai nuorten mielenterveyttä edistävistä rajoista ja rajoituksista, esimerkiksi aikuisten määrittelemistä pelien ja elokuvien ikärajoista.
Aikuinen yleensä erottaa toden ja valheen lööpeissä ja mainoksissa, mutta konkreettisen ajattelun vaiheessa oleva alle 12-vuotias lapsi ei sitä välttämättä tee.
Lasten mediasuhde on varsin moniaineksinen ja tutkimus vielä vähäistä etenkin alle kouluikäisten osalta. On varottava vetämästä aiheesta yksioikoisia loppupäätelmiä.
Suomi sijoittui juuri ensimmäiseksi maaksi kansainvälisessä tiedostusvälineiden rajoittamattomuuden arvioinnissa. Liiallisesta rajoittamisinnosta suomalaisia tai edes kritisoitujen kirjojen kirjoittajia ei voitane syyttää.
Lasten tarpeiden vähättely ja kieltäminen istuu syvällä kulttuurissamme – myös media-alalla. Siksi tarvitsemme median vaikutuksista avointa ja argumentoivaa keskustelua."
ANJA RIITTA LAHIKAINEN
sosiaalipsykologian professori
Tampereen yliopisto
RIITTA MARTSOLA
lastenpsykologi, psykoterapeutti
Helsinki
SARI NÄRE
valtiot. toht., sosiologian dosentti
Helsinki
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Helsingin sanomat 2.7. 2006:
Mediakasvatus arvostaa lapsen kokemusta
HS 2.7.2006
Anja Riitta Lahikainen, Riitta Martsola ja Sari Näre ovat mielipidekirjoituksessaan huolestuneita lasten mediakokemuksiin ja mediakasvatukseen liittyvästä suojelunäkökulman vähättelemisestä (HS 22. 6.).
Mediakasvatuksen osalta heidän arvelunsa kaipaa tarkentamista.
Mediakasvatus on kasvatusta ja oppia mediasta median parissa.
Se on tavoitteellista toimintaa ja vuorovaikutusta, jossa parhaimmillaan sekä kasvattaja että kasvatettava ovat oppijan asemassa.
Perinteisesti mediakasvatuksessa sekä analysoidaan olemassa olevaa materiaalia, että myös tuotetaan omaa uutta.
Kouluissa mediakasvatusta toteutetaan melko usein media-ammattilaisten kanssa. Suunnittelun, tekemisen, yhdessä kokemisen, jakamisen ja reflektoinnin kautta päästään kiinni prosessiin, jossa omat mediaan ja mediakulttuureihin liittyvät taidot, tiedot sekä arvot ja ylipäätään ajattelu syvenevät.
Mediakasvatuksessa ei lasten suojelua haitallisilta mediasisällöiltä nähdä moralismina.
Mutta eivät mediakasvattajat portinvartijan asemaankaan halaja.
Jos mediakasvatuksessa vähäteltäisiin lasten kokemusta, kehitystasoa tai tarpeita, olisi sen filosofinen perusta murennettu.
Mediakasvattajat eivät kiellä lasten mediakokemusten tutkimista, lasten kokemusten kuulemista, eläytymistä heidän asemaansa.
Tämänkaltainen arvokas tutkimus antaa pohjaa mediapedagogiselle suunnittelutyölle, mutta ei voi olla sen ainoa suunnannäyttäjä. Tällöinhän edettäisiin median ehdoilla.
Mediakasvatusta (tai medialukutaitoa) ei tule ymmärtää ratkaisuna mihinkään ongelmaan, vaan se on nähtävä tulevaisuuden pedagogiikkana.
Olemme aina vain tukevammin menossa kohti mediakulttuuria, jossa tuottavaksi osapuoleksi on ryhtymässä kuluttaja itse, jo lapsena.
Mediakasvatuksen yhtenä ydintehtävänä onkin motivoida kaikenikäisiä ihmisiä ottamaan mediakulttuuri haltuun – ei ainoastaan vastaanottajina, mediakulttuurin kuluttajina, vaan myös tuottajina ja osallisina.
Voidaan oppia tekemään yhdessä mediakulttuurisia valintoja ja ratkaisuja.
Silloin se, mikä esimerkiksi lapsia kiinnostaa, koskettaa, pelottaa tai huvittaa tulee meille entistä näkyvämmäksi eikä jää merkityksettömäksi.
SARA SINTONEN
yliopistonlehtori, vieraileva tutkija
Centre for the Study of Children, Youth and Media
University of London
--------------------------------------------------------------------------------------------------
Helsingin sanomat 13.7. 2006:
Mediakasvatuksen on myös suojattava lasta
HS 13.7.2006
"Lapset tarvitsevat vastuullisia aikuisia, jotka auttavat heitä median käytössä sekä akuuteissa tilanteissa että kauaskantoisemmin."
Musiikin tohtori Sara Sintonen selittää tutkijan näkökulmasta, mitä mediakasvatus on (HS 2. 7.). Siihen ei hänen mielestään tarvita lasten mielenterveyden asiantuntemusta.
Onko tämä myös lasten vanhempien näkemys asiasta?
Sintonen, kuten monet muutkin mediakasvatuksen kanssa puuhaavat, näkevät tärkeäksi medialukutaidon ja median käyttötaitojen kehittämisen.
Samalla he kuitenkin unohtavat, että kasvatuksen kohde on lapsi, joka tarvitsee nimenomaan oman kehitystasonsa ja psyykkisten valmiuksiensa mukaista kasvatusta.
Lasten mielenterveydestä ja hyvinvoinnista irrallaan oleva ajattelu näyttää vallitsevan kaikissa meneillään olevissa mediakasvatushankkeissa, joille myös ministeriöt anteliaasti myöntävät rahoitusta.
Unohtuu myös se, että aikuiset ovat tänä päivänä niitä, jotka tarvitsevat teknistä median opettelua, eivät niinkään lapset. Lapset tarvitsevat vastuullisia aikuisia, jotka auttavat heitä median käytössä sekä akuuteissa tilanteissa että kauaskantoisemmin.
Sintonen väittää, että mediakasvatuksessa lasten suojelua haitallisilta mediasisällöiltä ei nähtäisi moralismina. Miksi sitten lapsille ei opeteta myös suojelusääntöjä ja kansalaistaitoja vahingollisia mediasisältöjä vastaan?
Vastoin väitettään Sintosen toimittamassa oikeusministeriön julkaisussa Mediakasvatus 2005 suojeluajatukset todettiin moralismiksi:
"Mediakasvatuksen kentän voi hahmottaa erilaisiksi 'heimoiksi'. Suojelun heimossa tavoitteena on ennen kaikkea lasten suojeleminen median huonoilta vaikutuksilta."
"Näkökulma on normatiivinen ja median tarjontaa arvottava sekä ajoittain moralisoiva. Erityinen huoli on koskenut television väkivaltaista tarjontaa."
Normatiivisuuden pelko, rajattomuus ja asiantuntemattomuus mediakasvatushankkeissa ovat johtaneet lasten mielenterveyden ohittamiseen ja jopa lainrikkomuksiin.
Opetusministeriön käynnistämä Mediamuffinssi-hanke ja Stakesin varhaiskasvatuksen verkkopalvelu Varttua ovat suositelleet viime päiviin saakka päiväkoti-ikäisille lapsille alle 7-vuotiailta kiellettyä elokuvaa Nemoa etsimässä.
Myös lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä lapsen näkökulmasta esittävää elokuvaa Lilja 4-ever on käytetty ja käytetään kasvatustarkoituksiin.
Koulukinon internetlistassa suositellaan yläasteelle katsottavaksi K15-elokuvaa Virgin Suicides, jossa tytöt yrittävät "päästä eroon" neitsyydestään ja päätyvät itsemurhiin.
Kuka mahtaa olla vastuussa tällaisista laittomista linjanvedoista, ja kuka korjaa lapsen tai nuoren mielipahan tai perheille aiheutuneen vahingon?
Kaikki vanhemmat varmaan uskovat voivansa lähettää lapsensa turvallisin mielin eri mediaprojekteihin tai -työpajoihin. Niissä lapset valmistavat muun muassa omia elokuvia oppiakseen samalla ymmärtämään, miten elokuvien väkivaltaiset kohtaukset tehdään.
Lapset haluavat niissä joskus pakonomaisesti toistaa näkemäänsä väkivaltaista tai muuten mieltään vaivaavaa kohtausta ja ohjaajat antavat siihen luvan.
Heidän näkemyksensä mukaan lasta ei saa kahlita tai estää. Mitään tukea he eivät osaa antaa lapsille tai ohjata heitä käsittelemään pelkojaan.
Median sisältö on nykyisin niin rankkaa, että mediakasvattajienkin olisi jo syytä alkaa ymmärtää, mitä kaikkea lapset joutuvat mediassa kohtaamaan.
Sintonen kuitenkin kirjoittaa, että mediakasvattajat eivät halua olla portinvartijan asemassa. Mediakasvatusta ei hänen mielestään tule nähdä ratkaisuna mihinkään ongelmaan, vaan tulevaisuuden pedagogiikkana.
Kuka siis ottaa vastuun lapsista koulupäivän aikana, jos mediaopetuksesta vastaavat katsovat abstraktisti tulevaisuuteen eivätkä pysty kohtaamaan lapsen mediaan liittyvää ahdistusta tai vetämään terveitä rajoja?
Fyysisen vaurion tapahduttua vaikkapa liikenneonnettomuudessa estetään ensin lisävahinkojen syntyminen, sitten hoidetaan loukkaantuneet ja vasta kauaskantoisin ajatus on liikennekasvatuksen opettaminen. Ei loukkaantuneille kerrota liikennekulttuurista, eikä sen varjolla jätetä estämättä lisäonnettomuuksia.
Samaa mallia voisi soveltaa mediakasvatukseenkin!
RIITTA AHONEN
freelancetoimittaja, äiti
Kemi
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Helsingin sanomat 18.7. 2006:
Helsingin sanomat 31.5. 2006:
Pelkoa ja inhoa virtuaaliviidakossa
Kun maailma ahdistaa, kasvattajat löytävät syyllisen mediasta
Lapsista ja mediasta on näköjään vaikea kirjoittaa joutumatta sivupoluille. Kaikkihan liittyy tavalla tai toisella mediaan: vanhempien pätkätyö, uraäidin ruuhkavuodet, brändien tunkeutuminen lastenhuoneeseen, varhaisteinien ulkonäköpaineet. Maailma ahdistaa, koska media on uhka lapsille. Väkivaltaviihde traumatisoi ja verkossa vaanii namusetä.
Kun mediakasvatuksesta ja -lukutaidosta kirjoittavat muut kuin mediakriitikot, lapsille suunnatun median laadullinen ja arvottava tutkimus usein väistyy, ja tilalle tulee moralisointi ja pelkojen lietsominen. Atte Oksasen ja Sari Näreen skenaarioon mahtuu koulukiusaaminen, hymiöiden latistava vaikutus ja tietenkin kännyköiden käyttö. Lapset pelissä -pamfletti pyrkii olemaan vastapuheenvuoro suomalaiselle teknologiauskolle.
Näkökulma on kapeahko: pelaajan ja uupuneen äidin, kuten kirjoittajat esipuheessa tunnustavat. Näreen näkökulmassa on epäilemättä myös säväys kunnallispoliitikkoa.
Kirjassa kartoitetaankin pääasiassa median ja tietokoneiden aiheuttamia vaaroja - virtuaalimaailmaan uppoamisen ja räiskintäpelien kauhuvisioita. Ratkaisuksi Oksanen ja Näre näkevät huolestuttavasti viestintäkanavien sulkemisen.
Lapsen varjeleminen ja median käytön rajoittaminen on myös psykologi Riitta Martsolan ja luokanopettaja Minna Mäkelä-Rönnholmin sanoma Lapsilta kielletty -kirjassa. Kirjoittajat ovat päättäneet keskittyä vain median haittavaikutuksiin. Niiltä voi suojautua teknisin haitta- ja esto-ohjelmin ja suodattimin, koska mediakasvatus ei kirjoittajien mukaan riitä.
Lasten peliriippuvuutta, väkivaltaisten tv-ohjelmien vaikutusta tai anonyymiä hyväksikäyttöä ei voi vähätellä eikä sivuuttaa.
Laitteet roviolle vain! Vai olisiko sittenkin viisaampaa yrittää paneutua median sisältöön ja kehittää kriittistä ja valikoivaa katsomista?
Lapset pelaavat ulkomaisia räiskintäpelejä. Totta - mutta minne Suomesta on kadonnut kotimainen laadukkaiden vuorovaikutteisten lastenohjelmien tuotanto?
Voisiko lapsen vain antaa nauttia mediasta, kysyy toimittaja Unna Lehtipuun Ruuturitari ja digidonna. Kirja onkin kohtuuden ylistys. Lehtipuun mukaan television tai tietokonepelien luomat jännitteet voivat olla "voimauttavia" kokemuksia. Pelaamisen merkitystä oppimisessa ei voi liikaa korostaa.
Lehtipuun lähtökohtana on yhteisöllinen mediakritiikki. Hän laittaisi lapset yhdessä opettajien tai vanhempien kanssa arvioimaan televisio-ohjelmia ja valikoimaan nettipelejä.
Medialukutaidon opettaminen tuntuu kuitenkin olevan parhaimmillaan suojelevan ja ohjailevan kasvatuksen välimaastossa.
Toisessa ääripäässä syyllistetään katsoja tai ainakin vanhemmat, jotka katsomisen sallivat. Toisessa ääripäässä toivoisi näkevänsä arvottavaa kritiikkiä.
Vanhempien medialukutaitoa on tunnistaa hyvät tietokonepelit ja ymmärtää mm. videoiden ja televisio-ohjelmien ikäsuositusten merkitys.
Television katselukokemuksia voi tarkastella sekä uhkana lasten turvallisuudelle että mahdollisuutena asioiden uudenlaiseen ymmärtämiseen. Lapsuus mediamaailmassa -artikkelikokoelma on syntynyt osana Tampereen yliopistossa kuusi vuotta sitten aloitetun Lapset ja tietoyhteiskunta -hanketta. Kokoelman kirjoittajat näkevät median monitasoisena vaikuttajana.
Tutkimusten mukaan lapset suhtautuvat eri lailla ns. fiktiiviseen väkivaltaan ja realistisesti esitettyyn väkivaltaan. Artikkelissaan Televisio pienten lasten arjessa Satu Valkonen, Marjo Pennonen ja Anja Riitta Lahikainen muistuttavat, etteivät lapset ole passiivisia katsojia. Katseluprosessissa on tasoja syventyneestä katsomisesta selailuun ja television äärellä leikkimiseen.
Pelottavien kohtausten äärellä lapsella on yleensä käytössään erilaisia hallintamekanismeja, ns. coping-menetelmiä. Pienimmät laittavat silmät kiinni tai poistuvat television äärestä, vanhemmat lapset pyrkivät selittämään näkemänsä jollakin itselleen järkeenkäyvällä tavalla.
Hallintamenetelmien käyttö on yhteydessä lapsen kehitystasoon ja medialukutaitoihin. Mitä harjaantuneempi lapsi on lukemaan kuvia ja erottamaan todellisen sadusta ja elokuvasta, sitä paremmin hän kykenee palauttamaan turvallisuudentunteen ja poistamaan pahan olon.
Myös vanhemmat tarvitsevat enemmän ohjausta ja opastusta ymmärtääkseen fiktiivisen televisioväkivallan vaikutuksia ja kehittääkseen lööppienlukutaitoaan. Lapsuus mediamaailmassa antaa synninpäästön. Juuri ne lapset, jotka käyttävät mediaa monipuolisemmin, surffaavat, lajittelevat tv-ohjelmia ja tekstaavat kännyköillä, käyttävät mediaa sosiaalisesti ja ovat kehittyneimpiä mediakriitikkoja.
MARJO MÄENPÄÄ
Kirjoittaja on mediatuotannon professori Taideteollisessa korkeakoulussa.
------------------------------------------------------------------------------------------------
Helsingin sanomat 22.6. 2006:
Lasten mediakokemuksia ei tule mitätöidä
"Lasten mediaan liittyvien mielenterveys- vaikutusten tutkiminen on tärkeää sekä lapsen itsensä että myös hänen perheensä ja koko ikäryhmän ja yhteiskunnan kannalta."
Mediatuotannon professori ja multimediakriitikko Marjo Mäenpää on arvioidessaan tuoreita lapset ja media -aiheisia kirjoja esittänyt näkökantoja, jotka vähättelevät lastensuojelunäkökulmaa (HS 31. 5.).
Jos asiantuntija- tai päätäntävaltaa käyttävät aikuiset Mäenpään tavoin asettuvat lasten tai heitä tutkineiden ja hoitaneiden ammatti-ihmisten yläpuolelle, mitätöidään lasten kokemukset. Samalla kielletään myös lasten mediakokemuksia kartoittavan tutkimuksen paljastamat ongelmat.
Koska lastensuojelua vähättelevä näkökulma on jo saanut jalansijaa muun muassa mediakasvatuksen suunnittelussa, jossa lasten suojelu haitallisilta mediasisällöiltä on nähty vain moralismina, on tarpeen tuoda esiin lapsi, hänen kokemisensa taso ja suojelun tarpeensa.
Aikuisnäkökulman sijasta lähtökohtana tulisi olla lasten todelliset mediakokemukset – lasten kuuntelu ja heidän pelkojensa ottaminen vakavasti, ja opettaminen heitä myös kriittiseen mediasuhteeseen. Lasten läheisiltään saaman tuen puute altistaa heitä median haitallisille vaikutuksille.
Lasten mediakokemusten ymmärtäminen edellyttää eläytymistä lapsen asemaan median sisältöjen vastaanottajana. Lasten hyvinvointi ja mielenterveys eivät voi määrittyä pelkäksi mielipideasiaksi, vaan kyseessä on asiantuntijuutta vaativa erityisala.
Lasten mediaan liittyvien mielenterveysvaikutusten tutkiminen on tärkeää sekä lapsen itsensä että myös hänen perheensä ja koko ikäryhmän ja yhteiskunnan kannalta.
Lasten kanssa työskentelevien kasautuvia huomioita median haitallisuudesta tai tieteellisesti koeteltuja havaintoja asiasta ei voi ohittaa. Lasten mediakokemuksia kartoittava tutkimus on paljastanut selkeästi myös lapsille aiheutuvia ongelmia, joista olemme raportoineet.
Lasten henkistä hyvinvointia kartoittavaa tutkimusta ei tule vähätellä leimaamalla se politikoinniksi tai vanhempien uupumuksesta johtuvaksi.
Tuoreessa tutkimuksessa suomalaislapsista Juulia Paavonen työryhmineen raportoi, että aikuisten tv-ohjelmien katselu ja erityisesti passiivinen altistuminen aikuisten tv-ohjelmille lisäävät merkittävästi lasten unihäiriöiden riskiä. Tutkijat suosittelevat, että terveydenhoito-henkilöstön tulisi olla tietoinen televisionkatselun ja unihäiriöiden välisestä yhteydestä.
Mutta tulisiko vain terveydenhoitohenkilöstön tutkia ja hoitaa median kielteisiä vaikutuksia? Entä haitallisten aineistojen levittäjien vastuu?
On väitetty, että selviytymistaitonsa ansiosta lapset pystyisivät käsittelemään median tuomia tunteita ikätasolleen sopivasti. Kuitenkin uusimmissa lapset ja media-aiheisissa tuotannoissa raportoidaan todellisia tilanteita, joissa lapsen minän puolustusmekanismit eivät yksinkertaisesti riitä, mikä haittaa hänen kehitystään.
Lapsi ei itse kykene palauttamaan turvallisuudentunnettaan tai poistamaan pahaa oloaan esimerkiksi jouduttuaan virtuaalisesti ahdistelluksi tai kiusatuksi tai nähtyään rikoslaissa kiellettyä pornografiaa.
Kyse ei ole pelkojen lietsomisesta tai moralisoinnista, vaan yksinkertaisesti lasten mielenterveystyön ja koulumaailman ammattilaisten tekemistä havainnoista.
Olemme tuoneet esiin tutkimuksissamme ja julkaisuissamme mediavälineen ja sen sisällön eron, samoin kuin lapsille vahingollisen ja sopivan mediasisällön eron.
Puhe vahingollisista mediasisällöistä ei siis koske välinettä sinänsä, tai pyyhi pois mediassa tai muussa maailmassa olevaa hyvää.
Allekirjoittaneiden työ lasten ja mediavaikutusten parissa ei sen enempää syyllistä kuin anna synninpäästöäkään, vaan kyse on lasten esiin tuomien vaikutusten raportoinnista ja niiden tulkinnoista, olivatpa ne sitten aikuisten kannalta negatiivisiksi tai positiivisiksi koettuja.
Medialaitteita ei siis ole syytä viedä roviolle. Lapset ja tietoyhteiskunta -hankkeessakaan ei "synninpäästöä" ole annettu, vaan haastettu kriittiseen keskusteluun median vaikutuksista lapsiin.
Tosiasia on, että ainoastaan aikuiset voivat ottaa vastuun lapsista, median esittämistä sisällöistä tai mediakasvatuksen suunnasta. Ratkaisuksi esitetyn medialukutaidon kehittämisessäkään vastuuta ei tule siirtää vain lapsille, vaan myös median tuottajien tulee kantaa vastuunsa.
Kasvatus ei voi olla "arvovapaata" eikä se voi aina edustaa kompromissia kuten aikuisten maailmassa. Aikuisten on sekä kuultava lapsia että otettava kantaa ja vedettävä linjaa. Kyse on lasten tai nuorten mielenterveyttä edistävistä rajoista ja rajoituksista, esimerkiksi aikuisten määrittelemistä pelien ja elokuvien ikärajoista.
Aikuinen yleensä erottaa toden ja valheen lööpeissä ja mainoksissa, mutta konkreettisen ajattelun vaiheessa oleva alle 12-vuotias lapsi ei sitä välttämättä tee.
Lasten mediasuhde on varsin moniaineksinen ja tutkimus vielä vähäistä etenkin alle kouluikäisten osalta. On varottava vetämästä aiheesta yksioikoisia loppupäätelmiä.
Suomi sijoittui juuri ensimmäiseksi maaksi kansainvälisessä tiedostusvälineiden rajoittamattomuuden arvioinnissa. Liiallisesta rajoittamisinnosta suomalaisia tai edes kritisoitujen kirjojen kirjoittajia ei voitane syyttää.
Lasten tarpeiden vähättely ja kieltäminen istuu syvällä kulttuurissamme – myös media-alalla. Siksi tarvitsemme median vaikutuksista avointa ja argumentoivaa keskustelua."
ANJA RIITTA LAHIKAINEN
sosiaalipsykologian professori
Tampereen yliopisto
RIITTA MARTSOLA
lastenpsykologi, psykoterapeutti
Helsinki
SARI NÄRE
valtiot. toht., sosiologian dosentti
Helsinki
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Helsingin sanomat 2.7. 2006:
Mediakasvatus arvostaa lapsen kokemusta
HS 2.7.2006
Anja Riitta Lahikainen, Riitta Martsola ja Sari Näre ovat mielipidekirjoituksessaan huolestuneita lasten mediakokemuksiin ja mediakasvatukseen liittyvästä suojelunäkökulman vähättelemisestä (HS 22. 6.).
Mediakasvatuksen osalta heidän arvelunsa kaipaa tarkentamista.
Mediakasvatus on kasvatusta ja oppia mediasta median parissa.
Se on tavoitteellista toimintaa ja vuorovaikutusta, jossa parhaimmillaan sekä kasvattaja että kasvatettava ovat oppijan asemassa.
Perinteisesti mediakasvatuksessa sekä analysoidaan olemassa olevaa materiaalia, että myös tuotetaan omaa uutta.
Kouluissa mediakasvatusta toteutetaan melko usein media-ammattilaisten kanssa. Suunnittelun, tekemisen, yhdessä kokemisen, jakamisen ja reflektoinnin kautta päästään kiinni prosessiin, jossa omat mediaan ja mediakulttuureihin liittyvät taidot, tiedot sekä arvot ja ylipäätään ajattelu syvenevät.
Mediakasvatuksessa ei lasten suojelua haitallisilta mediasisällöiltä nähdä moralismina.
Mutta eivät mediakasvattajat portinvartijan asemaankaan halaja.
Jos mediakasvatuksessa vähäteltäisiin lasten kokemusta, kehitystasoa tai tarpeita, olisi sen filosofinen perusta murennettu.
Mediakasvattajat eivät kiellä lasten mediakokemusten tutkimista, lasten kokemusten kuulemista, eläytymistä heidän asemaansa.
Tämänkaltainen arvokas tutkimus antaa pohjaa mediapedagogiselle suunnittelutyölle, mutta ei voi olla sen ainoa suunnannäyttäjä. Tällöinhän edettäisiin median ehdoilla.
Mediakasvatusta (tai medialukutaitoa) ei tule ymmärtää ratkaisuna mihinkään ongelmaan, vaan se on nähtävä tulevaisuuden pedagogiikkana.
Olemme aina vain tukevammin menossa kohti mediakulttuuria, jossa tuottavaksi osapuoleksi on ryhtymässä kuluttaja itse, jo lapsena.
Mediakasvatuksen yhtenä ydintehtävänä onkin motivoida kaikenikäisiä ihmisiä ottamaan mediakulttuuri haltuun – ei ainoastaan vastaanottajina, mediakulttuurin kuluttajina, vaan myös tuottajina ja osallisina.
Voidaan oppia tekemään yhdessä mediakulttuurisia valintoja ja ratkaisuja.
Silloin se, mikä esimerkiksi lapsia kiinnostaa, koskettaa, pelottaa tai huvittaa tulee meille entistä näkyvämmäksi eikä jää merkityksettömäksi.
SARA SINTONEN
yliopistonlehtori, vieraileva tutkija
Centre for the Study of Children, Youth and Media
University of London
--------------------------------------------------------------------------------------------------
Helsingin sanomat 13.7. 2006:
Mediakasvatuksen on myös suojattava lasta
HS 13.7.2006
"Lapset tarvitsevat vastuullisia aikuisia, jotka auttavat heitä median käytössä sekä akuuteissa tilanteissa että kauaskantoisemmin."
Musiikin tohtori Sara Sintonen selittää tutkijan näkökulmasta, mitä mediakasvatus on (HS 2. 7.). Siihen ei hänen mielestään tarvita lasten mielenterveyden asiantuntemusta.
Onko tämä myös lasten vanhempien näkemys asiasta?
Sintonen, kuten monet muutkin mediakasvatuksen kanssa puuhaavat, näkevät tärkeäksi medialukutaidon ja median käyttötaitojen kehittämisen.
Samalla he kuitenkin unohtavat, että kasvatuksen kohde on lapsi, joka tarvitsee nimenomaan oman kehitystasonsa ja psyykkisten valmiuksiensa mukaista kasvatusta.
Lasten mielenterveydestä ja hyvinvoinnista irrallaan oleva ajattelu näyttää vallitsevan kaikissa meneillään olevissa mediakasvatushankkeissa, joille myös ministeriöt anteliaasti myöntävät rahoitusta.
Unohtuu myös se, että aikuiset ovat tänä päivänä niitä, jotka tarvitsevat teknistä median opettelua, eivät niinkään lapset. Lapset tarvitsevat vastuullisia aikuisia, jotka auttavat heitä median käytössä sekä akuuteissa tilanteissa että kauaskantoisemmin.
Sintonen väittää, että mediakasvatuksessa lasten suojelua haitallisilta mediasisällöiltä ei nähtäisi moralismina. Miksi sitten lapsille ei opeteta myös suojelusääntöjä ja kansalaistaitoja vahingollisia mediasisältöjä vastaan?
Vastoin väitettään Sintosen toimittamassa oikeusministeriön julkaisussa Mediakasvatus 2005 suojeluajatukset todettiin moralismiksi:
"Mediakasvatuksen kentän voi hahmottaa erilaisiksi 'heimoiksi'. Suojelun heimossa tavoitteena on ennen kaikkea lasten suojeleminen median huonoilta vaikutuksilta."
"Näkökulma on normatiivinen ja median tarjontaa arvottava sekä ajoittain moralisoiva. Erityinen huoli on koskenut television väkivaltaista tarjontaa."
Normatiivisuuden pelko, rajattomuus ja asiantuntemattomuus mediakasvatushankkeissa ovat johtaneet lasten mielenterveyden ohittamiseen ja jopa lainrikkomuksiin.
Opetusministeriön käynnistämä Mediamuffinssi-hanke ja Stakesin varhaiskasvatuksen verkkopalvelu Varttua ovat suositelleet viime päiviin saakka päiväkoti-ikäisille lapsille alle 7-vuotiailta kiellettyä elokuvaa Nemoa etsimässä.
Myös lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä lapsen näkökulmasta esittävää elokuvaa Lilja 4-ever on käytetty ja käytetään kasvatustarkoituksiin.
Koulukinon internetlistassa suositellaan yläasteelle katsottavaksi K15-elokuvaa Virgin Suicides, jossa tytöt yrittävät "päästä eroon" neitsyydestään ja päätyvät itsemurhiin.
Kuka mahtaa olla vastuussa tällaisista laittomista linjanvedoista, ja kuka korjaa lapsen tai nuoren mielipahan tai perheille aiheutuneen vahingon?
Kaikki vanhemmat varmaan uskovat voivansa lähettää lapsensa turvallisin mielin eri mediaprojekteihin tai -työpajoihin. Niissä lapset valmistavat muun muassa omia elokuvia oppiakseen samalla ymmärtämään, miten elokuvien väkivaltaiset kohtaukset tehdään.
Lapset haluavat niissä joskus pakonomaisesti toistaa näkemäänsä väkivaltaista tai muuten mieltään vaivaavaa kohtausta ja ohjaajat antavat siihen luvan.
Heidän näkemyksensä mukaan lasta ei saa kahlita tai estää. Mitään tukea he eivät osaa antaa lapsille tai ohjata heitä käsittelemään pelkojaan.
Median sisältö on nykyisin niin rankkaa, että mediakasvattajienkin olisi jo syytä alkaa ymmärtää, mitä kaikkea lapset joutuvat mediassa kohtaamaan.
Sintonen kuitenkin kirjoittaa, että mediakasvattajat eivät halua olla portinvartijan asemassa. Mediakasvatusta ei hänen mielestään tule nähdä ratkaisuna mihinkään ongelmaan, vaan tulevaisuuden pedagogiikkana.
Kuka siis ottaa vastuun lapsista koulupäivän aikana, jos mediaopetuksesta vastaavat katsovat abstraktisti tulevaisuuteen eivätkä pysty kohtaamaan lapsen mediaan liittyvää ahdistusta tai vetämään terveitä rajoja?
Fyysisen vaurion tapahduttua vaikkapa liikenneonnettomuudessa estetään ensin lisävahinkojen syntyminen, sitten hoidetaan loukkaantuneet ja vasta kauaskantoisin ajatus on liikennekasvatuksen opettaminen. Ei loukkaantuneille kerrota liikennekulttuurista, eikä sen varjolla jätetä estämättä lisäonnettomuuksia.
Samaa mallia voisi soveltaa mediakasvatukseenkin!
RIITTA AHONEN
freelancetoimittaja, äiti
Kemi
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Helsingin sanomat 18.7. 2006:
Lasten mediakasvatuksessa vastakkainasettelut ovat turhia
Mielipidesivulla kesän mittaan käydystä lasten ja nuorten mediakasvatusta koskevasta keskustelusta saa ehkä ristiriitaisemman kuvan kuin on tarpeen tai mikä tilanne on käytännössä.
Lasten ja nuorten mediakokemuksia voidaan ja niitä tulee lähestyä useista näkökulmista, joissa huomioidaan lasten, vanhempien ja muiden kasvattajien tarpeet.
Asiantuntijoiden vastakkainasettelut ovat turhia: lasten suojelu on yksi näkökulma, mediatodellisuudesta kertova toinen ja lasten oman tekemisen ohjaaminen kolmas.
Lasten median käyttöä koskevassa keskustelussa korostetaan aivan oikein, ettei suomalaislapsia tueta riittävästi, tai että osa heistä jätetään suorastaan heitteille.
Median käyttöä koskevat ongelmat eivät koske kaikkia lapsia ja kaikkia perheitä, vaan ne kasautuvat tietyille ryhmille.
Siksi onkin painotettava lasten ja perheiden monien sosiaalisten ongelmien (työttömyys, taloudelliset vaikeudet, päihteet, avioerot) ensisijaisuutta suhteessa lasten ja nuorten median "ongelmakäyttöön".
Tästä näkökulmasta median käyttöä ei voida eristää muista ongelmista, vaan se tulee nähdä yhteiskunnallis-sosiaalisissa yhteyksissään.
Lisäksi on tarpeen pitää mielessä, että valtaosa suomalaisvanhemmista ja muista kasvattajista ottaa kasvatustehtävänsä vakavasti lapsiaan ja nuoriaan parhaansa mukaan tukien, kuunnellen, selittäen, huolestuen ja rajoja asettaen.
Vanhemmat ovat myös valmiit oppimaan uusia tapoja ohjata ja kasvattaa lapsiaan uusissa tilanteissa.
Toivottavasti he ovat myös oivaltaneet, ettei ole syytä jäädä odottamaan niin kutsutun asiantuntijatiedon empiiristä todistusvoimaa kyetäkseen toimimaan viisaasti mediaympäristöissä.
Jo Platon kysyi aikoinaan olennaisen kysymyksen: "Annammeko ilman muuta lasten kuunnella millaisia tarinoita tahansa, kenen hyvänsä sepittäminä, ja omaksua sieluunsa käsityksiä, jotka ovat enimmäkseen täysin päinvastaisia kuin ne joita heillä pitäisi mielestämme aikuisina olla?"
Mediakasvatuksessa tulisi muun yhteiskunnallisen keskustelun ohella pystyä puhumaan hyvästä elämästä, johon kuuluu myös keskustelu ihmisten - aikuisten ja lasten! - suojelusta.
Siksi tarvitaan humanistista, yhteiskunta- ja aikalaiskriittistä tutkimusta, jossa osataan hahmotella hyvää elämää ja yhteiskuntaa sekä etsiä vaihtoehtoisia maailman malleja - esimerkiksi sellaisia, joissa kuvallisella väkivallalla ja muulla törkymedialla ei olisi markkinoita.
Yhteiskunta- ja kulttuurintutkimuksellisesti suuntautuneina mediakasvatuksen tutkijoina ja neljän alle kymmenvuotiaan lapsen isinä kaipaamme ennen kaikkia rakentavia näkökulmia sivistyneestä yhteiskunnasta, jossa erilaisen medioiden mielekkäällä käytöllä olisi osansa, muttei missään tapauksessa pääosaa.
Tässä yhteiskunnassa myös lapsilla on sanansa median tekijöinä. Mediatutkimuksen ja -käytäntöjen tuntijoiden tärkeä tehtävä on vahvistaa vanhempien ja lasten mediatietoja ja -taitoja.
Äskettäin perustettu mediakasvatuksen seura antaa tähän toivoaksemme mahdollisuuden ja vahvistaa alan toimijoiden vuoropuhelua.
REIJO KUPIAINEN
yliassistentti
yliassistentti
JUHA SUORANTA
dosentti
mediakasvatus Tampereen yliopisto
Friday, August 18, 2006
Mediakasvatusopintoja Tampereen yliopistossa
Mediakasvatuksen sivuaineopinnot alkavat Tampereen yliopistossa. Ks.
opinnoista https://www11.uta.fi/blog/mediakasvatus/
Opintoja tarjotaan myös Avoimen yliopiston kautta
yhteiskuntatieteiden tiedekunnan tarjonnassa: http://www.uta.fi/tyt/avoin/
Ilmoittautuminen Avoimeen yliopistoon on käynnissä 15.-22.8.
opinnoista https://www11.uta.fi/blog/mediakasvatus/
Opintoja tarjotaan myös Avoimen yliopiston kautta
yhteiskuntatieteiden tiedekunnan tarjonnassa: http://www.uta.fi/tyt/avoin/
Ilmoittautuminen Avoimeen yliopistoon on käynnissä 15.-22.8.
Wednesday, August 16, 2006
Mediakasvatuskirje 14.8. 2006
MEDIAN MESTARILUOKKA
Koulutus lukion opettajille Tampereella 1.12.2006 - 11.5.2007
Mediakasvatuksen kättä pidempää aihekokonaisuuksien näkökulmista.
Kurssilla tarkastellaan mediaa hyvinvoinnin ja turvallisuuden, teknologian
ja yhteiskunnan, kestävän kehityksen, kulttuurien tuntemuksen sekä
aktiivisen kansalaisuuden teemojen kautta.
Koulutukseen valitaan kahdeksan t y ö p a r i a, yhteensä 16 osallistujaa.
Huomio! Työparin tulee muodostua kahdesta e r i o p p i a i n e e n
opettajasta, jotka työskentelevät samassa koulussa. Tavoitteena on
yhdessä luoda oppiainerajat ylittäviä mediakasvatuksen menetelmiä.
Koulutus soveltuu kaikkien aineiden opettajille. Laajuus 6 op.
Lähiopetusjaksot Tampereella:
Ensimmäinen jakso:
Perjantai 1.12.2006 klo 12 - 18: Mediaa yli oppiainerajojen
Lauantai 2.12.2006 klo 9 - 15: Media, hyvinvointi ja turvallisuus
Toinen jakso:
Perjantai 2.2.2007 klo 12 - 18: Media, tiede ja teknologia
Lauantai 3.2.2007 klo 9 - 15: Media, luonto ja ympäristö
Kolmas jakso:
Perjantai 30.3.2007 klo 12 - 18: Crossing borders -työpaja (kulttuurien tuntemus)
Lauantai 31.3.2007 klo 9 - 15: Media kansalaisuuden rakentajana
Neljäs kokoontuminen on palautepäivä 11. toukokuuta 2007
Koulutukseen sisältyy lisäksi verkko-opiskelua ja harjoituksia jaksojen välillä.
Koulutus on Opetushallituksen rahoittama ja osallistujille maksuton.
Osallistuja vastaa omista majoitus-, matka- ja ateriakustannuksistaan.
Mikäli kurssille jättää saapumatta ennalta ilmoittamatta,
peritään peruutusmaksu 200 €.
Koulutuksen toteuttaa Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikkö.
Kurssin johtajana toimii mediakasvatuksen yliassistentti FT Reijo Kupiainen
tiedotusopin laitokselta, muina kouluttajina pääasiassa tiedotusopin laitoksen
ja Journalismin tutkimusyksikön tutkijoita ja opettajia.
Ilmoittautumiset 15.10.2006 mennessä:
Suunnittelija Satu Seppä
Journalismin tutkimusyksikkö
Tiedotusopin laitos, 33014 Tampereen yliopisto
Puhelin: (03) 3551 7877, sähköposti: satu.seppa@uta.fi
Journalismin tutkimusyksikkö: www.uta.fi/jourtutkimus/
Tiedot kurssista myös sivuillamme: http://www.uta.fi/jourtutkimus/koulutus.html
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Satu Seppä
Suunnittelija, YTM
Journalismin tutkimusyksikkö
Tiedotusopin laitos
33014 Tampereen yliopisto
Puhelin: (03) 3551 7877
Sähköposti: satu.seppa@uta.fi
http://www.uta.fi/jourtutkimus/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
---------------------------------------------------------
Maailma median silmin – antavatko tiedotusvälineet avaimia
kansainvälisyyskasvatukseen? (6 op)
Kohderyhmä:
Perusasteen, lukion ja ammatillisen toisen asteen opettajat.
Ajankohta ja paikka:
1. jakso 5. - 6.10.2006, Tampere
2. jakso 23. - 24.11.2006, Tampere
3. jakso 15. - 16.1.2007, Tampere
Tavoitteet ja keskeiset sisällöt:
• Ajankohtaisten, eri medioissa käsiteltävien kansainvälisten teemojen tarkastelu ja työstäminen.
• Kuvan ja sanan vuorovaikutus mediassa – onko kuva totta?
• Globalisaatio arkikokemuksessa: miten globalisaatio näyttäytyy henkilökohtaisella, paikallisella,
kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.
• Opetushallituksen ja Sanomalehtien liiton kehittämä helppokäyttöinen Lehtiverstas-
verkkopalvelu opetuksen apuvälineenä (www.edu.fi/oppimateriaalit/lehtiverstas).
• Kansainvälisyyskasvatuksen integroiminen osaksi opetusta, konkreettisena tuotoksena opetus- aihiot omaa koulua ja opetusta varten.
• Mediakasvatuksen integroiminen osaksi opetusta.
• Kansainvälisyyskasvatuksen toimijoiden kanssa verkostoituminen.
Kouluttajat:
Kulttuuri- ja ihmisoikeustoimittaja Maila-Katriina Tuominen, Aamulehti.
Kustannukset:
Koulutus on Opetushallituksen rahoittama eli osallistujille maksuton. Osallistujat vastaavat matka-, majoitus- ja ruokailukuluistaan.
Ilmoittautuminen viimeistään 15.9:
www.opeko.fi/lomake.htm
Vivikka Monto
vivikka.monto@opeko.fi
050 301 2566
Lisätietoja:
Heidi-Maria Listo
050 555 4868
heidi-maria.listo@opeko.fi
www.opeko.fi
Koulutuksen peruutusehdot:
Ilmoittautuminen koulutuksiin on sitova. Mikäli peruutus tehdään viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen ilman hyväksyttävää syytä, tai jätetään kokonaan tekemättä, laskutetaan 123 euroa / opintopiste. Esteen sattuessa osallistujan voi vaihtaa.
------------------------------------------------------------------------
LEFFAKOULULINKKI LAPSILLE:
Teaching kids to make their own films
www.filmstreet.co.uk is a newly launched, free interactive website for children aged six to nine. It is designed to help them learn about filmmaking, with practical guidance for adults too. Filmstreet has been commissioned by Culture Online.
---------------------------------------------------------------------
UNESCO Young Digital Creators opas
UNESCO YDC –kirja ja sen mukana tuleva CD-ROM on tarkoitettu lasten
ja nuorten opettajille ja ohjaajille kouluissa, kerhoissa,
nuorisotaloissa ja harrastuskeskuksissa. Paketin avulla opettaja tai
ohjaaja voi järjestää kuusiviikkoisen työpajan, jossa lapset ja
nuoret toteuttavat luovan projektin haluamastaan aiheesta. Kirja
painottaa informaatio- ja kommunikaatioteknologian käyttöä luovuuden
välineenä, rohkaisee käsittelemään maailmanlaajuisia
kehityskysymyksiä ja kannustaa nuoria kulttuurien väliseen
vuorovaikutukseen. Kirjan kustantaja on UNESCO ja se on tuotettu
UNESCOn ja TaiKin Medialaboratorion yhteistyönä.
UNESCO YDC kirja ja CD-ROM verkossa:
http://unesco.uiah.fi/ydc-book/
-----------------------------------------------
Teemu Leinonen
http://www.uiah.fi/~tleinone/
+358 50 351 6796
Media Lab
http://mlab.uiah.fi
University of Art and Design Helsinki
-----------------------------------------------
-------------------------------------------------------------------------------
MEDIA JA ME -hankkeeseen valittu kouluprojektit
Valintakriteereinä olivat hankeidean innovatiivisuus, yhteiskunnallinen ulottuvuus, koulun mediatiimin koostumus, ulkopuolinen alueellinen edustus ja koulujen erilaisuus.
Opetushallitus sai Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmasta keväällä 2006 erillismäärärahan peruskoulujen mediakasvatuksen kehittämiseksi osana Kansalaisvaikuttamisen hanketta. Kouluprojektien haku avattiin 24.5.2006 Opetushallituksen verkkosivuilla. Asiasta tiedotettiin myös erikseen rehtoreille sähköpostitse.
Määräaikaan 16.6. mennessä Opetushallitukseen tuli 44 hakemusta. Niistä valittiin 12. Valintakriteereinä olivat hankeidean innovatiivisuus, yhteiskunnallinen ulottuvuus, koulun mediatiimin koostumus, ulkopuolinen alueellinen edustus ja koulujen erilaisuus.
Media ja me -kehittämishankkeeseen valittiin seuraavat koulut:
Alppilan yläaste, Helsinki
Haukkavuoren koulu, Kotka
Hiidenkiven koulu, Helsinki
Jokikunnann koulu, Vihti
Kaustisen keskuskoulu 7-9 lk., Kaustinen
Lintulammen koulu, Oulu
Nakkilan yhteiskoulu, Nakkila
Pispan koulu, Tampere
Repokankaan koulu, Varkaus
Talvisalon koulu, Savonlinna
Tampereen normaalikoulu, Tampere
Topeliuksen koulu, Turku
----------------------------------------------------------------------------------
Kenguru loikkaa Australiasta suomalaisiin kouluihin Kansainvälinen mediakasvatuskiertue alkaa 15. elokuuta Helsingistä
Australian Canberrassa sijaitseva Suomi-koulu lähettää elokuussa matkaan Onja-kengurun nuuskimaan suomalaisten koulujen arkea. Canberra Finnish Schoolin aloittama hanke Kengurun matkassa - Kangaroo Walkabout haastaa suomalaiset koulut mediakasvatusprojektiin, jonka tavoitteena on lisätä vuorovaikutusta oppilaiden, koulujen ja kulttuurien välillä modernia tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntämällä.
Lelukengurun matka Suomessa kestää kokonaisen lukuvuoden, ja se alkaa 15. elokuuta Helsingin yhtenäiskoulusta. Jokainen koulu yhdistää voimansa mediakasvatusaiheiseen hankkeeseen, jota seuraavat internetin välityksellä Suomi-koulut ympäri maailmaa. Onja vierailee syksyn ja kevään aikana peruskouluissa kaikkiaan 13 paikkakunnalla Tampereelta Enontekiöön ja Lappeenrannasta Poriin. Lisätiedot kiertueaikatauluineen ovat nähtävissä liitteenä.
Yhtenä projektin tavoitteena on luoda yhteyksiä maailman Suomi-koulujen ja Suomessa toimivien peruskoulujen välille. Aihe oli esillä myös 3.8. Helsingissä, kun ulkomaisten Suomi-koulujen opettajat kokoontuivat Helsinkiin vuotuisille koulutuspäiville.
Suomi-koulut ovat ulkomailla sijaitsevia suomen kielen opetusta antavia kouluja, jotka toimivat Opetushallituksen tuella ja vapaaehtoisvoimin. Viime vuosina Suomi-koulujen toimintaa ja yhteyksiä Suomeen on pyritty tehostamaan monin eri tavoin. Opetusministeriö julkaisi keväällä selvityksen koulujen toimintaedellytyksistä.
Opetusalan koulutuskeskus Opekossa on valmisteltu erilaisia virtuaalityövälineitä koulujen käyttöön. Koulut voivat muun muassa laatia opetussuunnitelmansa käyttöön suunnitellun työkalun avulla. Koulun opettajille on järjestetty myös täydennyskoulutusmuotoisia verkkokursseja. Kengurun matkassa -projektin tarkoituksena on luoda opetuskäyttöön yhteinen keskustelublogi.
Liitteenä kaksi aikaisempaa tiedotetta:
1) Kenguru loikkaa Australiasta suomalaisiin kouluihin
2) Ulkomaiden Suomi-koulut eivät saa jäädä yksin
Lehdistöllä on mahdollisuus tulla kuvaamaan Onjaa sekä jututtamaan projektin aloittavia oppilaita ja opettaja Lea Aspia Helsingin yhtenäiskouluun 15. elokuuta. Tällöin kannattaa ottaa suoraan yhteyttä yhtenäiskouluun, puh. 09-724 9068.
Lisätietoja:
Marko Lahtinen
Suunnittelija, Opetusalan koulutuskeskus Opeko
03-848 0232, 050-911 9450
marko.lahtinen@opeko.fi
http://www.opeko.fi
Kuvia Onja-kengurusta ja Canberran Suomi-koulusta:
http://www.peda.net/veraja/opeko/kengurunmatkassa/canberra
Koulutus lukion opettajille Tampereella 1.12.2006 - 11.5.2007
Mediakasvatuksen kättä pidempää aihekokonaisuuksien näkökulmista.
Kurssilla tarkastellaan mediaa hyvinvoinnin ja turvallisuuden, teknologian
ja yhteiskunnan, kestävän kehityksen, kulttuurien tuntemuksen sekä
aktiivisen kansalaisuuden teemojen kautta.
Koulutukseen valitaan kahdeksan t y ö p a r i a, yhteensä 16 osallistujaa.
Huomio! Työparin tulee muodostua kahdesta e r i o p p i a i n e e n
opettajasta, jotka työskentelevät samassa koulussa. Tavoitteena on
yhdessä luoda oppiainerajat ylittäviä mediakasvatuksen menetelmiä.
Koulutus soveltuu kaikkien aineiden opettajille. Laajuus 6 op.
Lähiopetusjaksot Tampereella:
Ensimmäinen jakso:
Perjantai 1.12.2006 klo 12 - 18: Mediaa yli oppiainerajojen
Lauantai 2.12.2006 klo 9 - 15: Media, hyvinvointi ja turvallisuus
Toinen jakso:
Perjantai 2.2.2007 klo 12 - 18: Media, tiede ja teknologia
Lauantai 3.2.2007 klo 9 - 15: Media, luonto ja ympäristö
Kolmas jakso:
Perjantai 30.3.2007 klo 12 - 18: Crossing borders -työpaja (kulttuurien tuntemus)
Lauantai 31.3.2007 klo 9 - 15: Media kansalaisuuden rakentajana
Neljäs kokoontuminen on palautepäivä 11. toukokuuta 2007
Koulutukseen sisältyy lisäksi verkko-opiskelua ja harjoituksia jaksojen välillä.
Koulutus on Opetushallituksen rahoittama ja osallistujille maksuton.
Osallistuja vastaa omista majoitus-, matka- ja ateriakustannuksistaan.
Mikäli kurssille jättää saapumatta ennalta ilmoittamatta,
peritään peruutusmaksu 200 €.
Koulutuksen toteuttaa Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikkö.
Kurssin johtajana toimii mediakasvatuksen yliassistentti FT Reijo Kupiainen
tiedotusopin laitokselta, muina kouluttajina pääasiassa tiedotusopin laitoksen
ja Journalismin tutkimusyksikön tutkijoita ja opettajia.
Ilmoittautumiset 15.10.2006 mennessä:
Suunnittelija Satu Seppä
Journalismin tutkimusyksikkö
Tiedotusopin laitos, 33014 Tampereen yliopisto
Puhelin: (03) 3551 7877, sähköposti: satu.seppa@uta.fi
Journalismin tutkimusyksikkö: www.uta.fi/jourtutkimus/
Tiedot kurssista myös sivuillamme: http://www.uta.fi/jourtutkimus/koulutus.html
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Satu Seppä
Suunnittelija, YTM
Journalismin tutkimusyksikkö
Tiedotusopin laitos
33014 Tampereen yliopisto
Puhelin: (03) 3551 7877
Sähköposti: satu.seppa@uta.fi
http://www.uta.fi/jourtutkimus/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
---------------------------------------------------------
Maailma median silmin – antavatko tiedotusvälineet avaimia
kansainvälisyyskasvatukseen? (6 op)
Kohderyhmä:
Perusasteen, lukion ja ammatillisen toisen asteen opettajat.
Ajankohta ja paikka:
1. jakso 5. - 6.10.2006, Tampere
2. jakso 23. - 24.11.2006, Tampere
3. jakso 15. - 16.1.2007, Tampere
Tavoitteet ja keskeiset sisällöt:
• Ajankohtaisten, eri medioissa käsiteltävien kansainvälisten teemojen tarkastelu ja työstäminen.
• Kuvan ja sanan vuorovaikutus mediassa – onko kuva totta?
• Globalisaatio arkikokemuksessa: miten globalisaatio näyttäytyy henkilökohtaisella, paikallisella,
kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.
• Opetushallituksen ja Sanomalehtien liiton kehittämä helppokäyttöinen Lehtiverstas-
verkkopalvelu opetuksen apuvälineenä (www.edu.fi/oppimateriaalit/lehtiverstas).
• Kansainvälisyyskasvatuksen integroiminen osaksi opetusta, konkreettisena tuotoksena opetus- aihiot omaa koulua ja opetusta varten.
• Mediakasvatuksen integroiminen osaksi opetusta.
• Kansainvälisyyskasvatuksen toimijoiden kanssa verkostoituminen.
Kouluttajat:
Kulttuuri- ja ihmisoikeustoimittaja Maila-Katriina Tuominen, Aamulehti.
Kustannukset:
Koulutus on Opetushallituksen rahoittama eli osallistujille maksuton. Osallistujat vastaavat matka-, majoitus- ja ruokailukuluistaan.
Ilmoittautuminen viimeistään 15.9:
www.opeko.fi/lomake.htm
Vivikka Monto
vivikka.monto@opeko.fi
050 301 2566
Lisätietoja:
Heidi-Maria Listo
050 555 4868
heidi-maria.listo@opeko.fi
www.opeko.fi
Koulutuksen peruutusehdot:
Ilmoittautuminen koulutuksiin on sitova. Mikäli peruutus tehdään viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen ilman hyväksyttävää syytä, tai jätetään kokonaan tekemättä, laskutetaan 123 euroa / opintopiste. Esteen sattuessa osallistujan voi vaihtaa.
------------------------------------------------------------------------
LEFFAKOULULINKKI LAPSILLE:
Teaching kids to make their own films
www.filmstreet.co.uk is a newly launched, free interactive website for children aged six to nine. It is designed to help them learn about filmmaking, with practical guidance for adults too. Filmstreet has been commissioned by Culture Online.
---------------------------------------------------------------------
UNESCO Young Digital Creators opas
UNESCO YDC –kirja ja sen mukana tuleva CD-ROM on tarkoitettu lasten
ja nuorten opettajille ja ohjaajille kouluissa, kerhoissa,
nuorisotaloissa ja harrastuskeskuksissa. Paketin avulla opettaja tai
ohjaaja voi järjestää kuusiviikkoisen työpajan, jossa lapset ja
nuoret toteuttavat luovan projektin haluamastaan aiheesta. Kirja
painottaa informaatio- ja kommunikaatioteknologian käyttöä luovuuden
välineenä, rohkaisee käsittelemään maailmanlaajuisia
kehityskysymyksiä ja kannustaa nuoria kulttuurien väliseen
vuorovaikutukseen. Kirjan kustantaja on UNESCO ja se on tuotettu
UNESCOn ja TaiKin Medialaboratorion yhteistyönä.
UNESCO YDC kirja ja CD-ROM verkossa:
http://unesco.uiah.fi/ydc-book/
-----------------------------------------------
Teemu Leinonen
http://www.uiah.fi/~tleinone/
+358 50 351 6796
Media Lab
http://mlab.uiah.fi
University of Art and Design Helsinki
-----------------------------------------------
-------------------------------------------------------------------------------
MEDIA JA ME -hankkeeseen valittu kouluprojektit
Valintakriteereinä olivat hankeidean innovatiivisuus, yhteiskunnallinen ulottuvuus, koulun mediatiimin koostumus, ulkopuolinen alueellinen edustus ja koulujen erilaisuus.
Opetushallitus sai Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmasta keväällä 2006 erillismäärärahan peruskoulujen mediakasvatuksen kehittämiseksi osana Kansalaisvaikuttamisen hanketta. Kouluprojektien haku avattiin 24.5.2006 Opetushallituksen verkkosivuilla. Asiasta tiedotettiin myös erikseen rehtoreille sähköpostitse.
Määräaikaan 16.6. mennessä Opetushallitukseen tuli 44 hakemusta. Niistä valittiin 12. Valintakriteereinä olivat hankeidean innovatiivisuus, yhteiskunnallinen ulottuvuus, koulun mediatiimin koostumus, ulkopuolinen alueellinen edustus ja koulujen erilaisuus.
Media ja me -kehittämishankkeeseen valittiin seuraavat koulut:
Alppilan yläaste, Helsinki
Haukkavuoren koulu, Kotka
Hiidenkiven koulu, Helsinki
Jokikunnann koulu, Vihti
Kaustisen keskuskoulu 7-9 lk., Kaustinen
Lintulammen koulu, Oulu
Nakkilan yhteiskoulu, Nakkila
Pispan koulu, Tampere
Repokankaan koulu, Varkaus
Talvisalon koulu, Savonlinna
Tampereen normaalikoulu, Tampere
Topeliuksen koulu, Turku
----------------------------------------------------------------------------------
Kenguru loikkaa Australiasta suomalaisiin kouluihin Kansainvälinen mediakasvatuskiertue alkaa 15. elokuuta Helsingistä
Australian Canberrassa sijaitseva Suomi-koulu lähettää elokuussa matkaan Onja-kengurun nuuskimaan suomalaisten koulujen arkea. Canberra Finnish Schoolin aloittama hanke Kengurun matkassa - Kangaroo Walkabout haastaa suomalaiset koulut mediakasvatusprojektiin, jonka tavoitteena on lisätä vuorovaikutusta oppilaiden, koulujen ja kulttuurien välillä modernia tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntämällä.
Lelukengurun matka Suomessa kestää kokonaisen lukuvuoden, ja se alkaa 15. elokuuta Helsingin yhtenäiskoulusta. Jokainen koulu yhdistää voimansa mediakasvatusaiheiseen hankkeeseen, jota seuraavat internetin välityksellä Suomi-koulut ympäri maailmaa. Onja vierailee syksyn ja kevään aikana peruskouluissa kaikkiaan 13 paikkakunnalla Tampereelta Enontekiöön ja Lappeenrannasta Poriin. Lisätiedot kiertueaikatauluineen ovat nähtävissä liitteenä.
Yhtenä projektin tavoitteena on luoda yhteyksiä maailman Suomi-koulujen ja Suomessa toimivien peruskoulujen välille. Aihe oli esillä myös 3.8. Helsingissä, kun ulkomaisten Suomi-koulujen opettajat kokoontuivat Helsinkiin vuotuisille koulutuspäiville.
Suomi-koulut ovat ulkomailla sijaitsevia suomen kielen opetusta antavia kouluja, jotka toimivat Opetushallituksen tuella ja vapaaehtoisvoimin. Viime vuosina Suomi-koulujen toimintaa ja yhteyksiä Suomeen on pyritty tehostamaan monin eri tavoin. Opetusministeriö julkaisi keväällä selvityksen koulujen toimintaedellytyksistä.
Opetusalan koulutuskeskus Opekossa on valmisteltu erilaisia virtuaalityövälineitä koulujen käyttöön. Koulut voivat muun muassa laatia opetussuunnitelmansa käyttöön suunnitellun työkalun avulla. Koulun opettajille on järjestetty myös täydennyskoulutusmuotoisia verkkokursseja. Kengurun matkassa -projektin tarkoituksena on luoda opetuskäyttöön yhteinen keskustelublogi.
Liitteenä kaksi aikaisempaa tiedotetta:
1) Kenguru loikkaa Australiasta suomalaisiin kouluihin
2) Ulkomaiden Suomi-koulut eivät saa jäädä yksin
Lehdistöllä on mahdollisuus tulla kuvaamaan Onjaa sekä jututtamaan projektin aloittavia oppilaita ja opettaja Lea Aspia Helsingin yhtenäiskouluun 15. elokuuta. Tällöin kannattaa ottaa suoraan yhteyttä yhtenäiskouluun, puh. 09-724 9068.
Lisätietoja:
Marko Lahtinen
Suunnittelija, Opetusalan koulutuskeskus Opeko
03-848 0232, 050-911 9450
marko.lahtinen@opeko.fi
http://www.opeko.fi
Kuvia Onja-kengurusta ja Canberran Suomi-koulusta:
http://www.peda.net/veraja/opeko/kengurunmatkassa/canberra
Thursday, June 01, 2006
Vauhtia medialukutaitoon?
Iso-Britanniassa vuonna 2003 asetettuun viestintälakiin sisältyy vahva panos medialukutaidon kehittämiseen. Lain puitteissa perustettiin "viestintävirasto" (The Office of Communications, OFCOM), jonka tehtävänä on muun muassa taata riittävä medialukutaito kansalaisille:
OFCOMin velvollisuuksiin kuuluu seuraavia asioita http://www.opsi.gov.uk/acts/acts2003/30021--b.htm#11
11 Duty to promote media literacy
(1) It shall be the duty of OFCOM to take such steps, and to enter into such arrangements, as appear to them calculated-
(a) to bring about, or to encourage others to bring about, a better public understanding of the nature and characteristics of material published by means of the electronic media;
(b) to bring about, or to encourage others to bring about, a better public awareness and understanding of the processes by which such material is selected, or made available, for publication by such means;
(c) to bring about, or to encourage others to bring about, the development of a better public awareness of the available systems by which access to material published by means of the electronic media is or can be regulated;
(d) to bring about, or to encourage others to bring about, the development of a better public awareness of the available systems by which persons to whom such material is made available may control what is received and of the uses to which such systems may be put; and
(e) to encourage the development and use of technologies and systems for regulating access to such material, and for facilitating control over what material is received, that are both effective and easy to use.
(2) In this section, references to the publication of anything by means of the electronic media are references to its being-
(a) broadcast so as to be available for reception by members of the public or of a section of the public; or
(b) distributed by means of an electronic communications network to members of the public or of a section of the public.
Olisiko suomalaisen medialukutaidon ja mediakasvatuksen kehittämiseksi haettava mallia briteiltä??
OFCOMin velvollisuuksiin kuuluu seuraavia asioita http://www.opsi.gov.uk/acts/acts2003/30021--b.htm#11
11 Duty to promote media literacy
(1) It shall be the duty of OFCOM to take such steps, and to enter into such arrangements, as appear to them calculated-
(a) to bring about, or to encourage others to bring about, a better public understanding of the nature and characteristics of material published by means of the electronic media;
(b) to bring about, or to encourage others to bring about, a better public awareness and understanding of the processes by which such material is selected, or made available, for publication by such means;
(c) to bring about, or to encourage others to bring about, the development of a better public awareness of the available systems by which access to material published by means of the electronic media is or can be regulated;
(d) to bring about, or to encourage others to bring about, the development of a better public awareness of the available systems by which persons to whom such material is made available may control what is received and of the uses to which such systems may be put; and
(e) to encourage the development and use of technologies and systems for regulating access to such material, and for facilitating control over what material is received, that are both effective and easy to use.
(2) In this section, references to the publication of anything by means of the electronic media are references to its being-
(a) broadcast so as to be available for reception by members of the public or of a section of the public; or
(b) distributed by means of an electronic communications network to members of the public or of a section of the public.
Olisiko suomalaisen medialukutaidon ja mediakasvatuksen kehittämiseksi haettava mallia briteiltä??
Thursday, May 18, 2006
Kannettava kaikille lapsille
Nicholas Negroponte ja MIT:n idealistit aikovat toimittaa kannettavan tietokoneen maailman kaikille lapsille. No ei aivan, sillä esimerkiksi Suomeen projekti ei yllä. Täällä on koneita tarpeeksi. Joka tapauksessa kolme biljoonaa kannettavaa on lähdössä ympäri maailmaa. Ensi vuonna aloitetaan 5-10 miljoonalla koneella.
Pääajatuksena projektissa on oppiminen ja suoda kaikille mahdollisuus informaation tuottamiseen ja jakamiseen. Kannettavat tietokoneet toimivat avoimen koodin ohjelmilla, joten Microsoft vaviskoon.
Katso projektista tarkemmin: http://www.laptop.org/
Wednesday, May 03, 2006
Lööpit puhuttavat
Iltapäivälehtien lööpit ovat puhuttaneet pitkin kevättä. Aamulehti julkaisi sunnuntaina (30.4.) kyselyn, jonka mukaan 60% vastanneista haluaisi myyntijulisteiden tekemiseen ohjeet. 25% vastanneista haluaisi kieltää lööpit kokonaan. Lööppikeskustelua käydään lähinnä lastensuojelu vs. sananvapaus -tasolla.
Helsingin Sanomissa peistä ovat vääntäneet tutkija Juha Herkman ja Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä. Herkman näkee lööppien raaistuneen ja lööppien aseman mainoksina, kun taas Pietilä kieltää kummatkin: lööpit ovat hänen mukaansa journalismia ja mitään todistetta lööppien raaistumisesta ei ole. Pietilän argumentti on, että tiedotusvälineet kertovat maailmasta sellaisena kuin se on. Pietilä ei siis millään myönnä sitä, että tiedotusvälineet myös luovat kuvaa todellisuudesta valitsemalla aiheensa ja esitystapansa.
Myös lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisla Aula olisi valmis kieltämään lööpit kauppojen kassalla.
Kuten sanottu, keskustelu kerää leireihinsä lastensuojelun ja sananvapauden kannattajia. Asiaa voidaan lähestyä myös muista näkökulmista. Yksi on se, että julkinen tila on jatkuvasti kaventumassa yksityisen, erityisesti mainostilan tieltä. Kaupunkikuvaa ja -tilaa värittävät mainostoimistojen viestit ja myös lööpit ovat mainosviestintää. Ja kun kaiken viestinnnän keskellä on erottauduttava, on klassinen väkivaltamainonta ja sosiaaliporno osa huomiotaloutta, jolla kuluttajan mielenkiinto herätetään. Ei liene epäilystäkään siitä, etteikö lööpin tarkoitus olisi kerätä huomiota. Se on lööpin lähtökohta jo värimaailmasta lähtien.
Lööpeistä olivat Ylen Napit vastakkain-sarjassa 3.5. Iltalehden vastaava päätoimittaja Kari Kivelä ja professori Erkki Karvonen Kuuntele ohjelma: http://blogit.yleradio1.yle.fi/napitvastakkain
Netissä kerätään myös adressia teemalla Lööpit kuriin: http://www.loopitkuriin.net/
'Lööppi' tulee muuten ruotsin sanasta 'löpsedel'. Se on vanha postiliikenteen termi, joka tarkoittaa muistutus- tai valituskirjettä.
Wednesday, April 19, 2006
Minun elokuvani
MINUN ELOKUVANI -elokuvatapahtuma alle 25-vuotiaille
Palautteenantotilaisuus ja katselmus 9.-10.9.2006 Kino Engelissä, Helsingissä.
Haluatko saada elokuvastasi palautetta elokuva-alan ammattilaisilta?
Lähetä elokuvasi 12.6.2006 mennessä Minun elokuvani -tapahtumaan. Elokuvien pituutta, aihetta tai genreä ei ole rajattu. Myös oppilastyöt ovat tervetulleita. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa pienten lasten elokuvakerhojen tai -projektien vetäjien on mahdollista saada palautetta lasten ohjaamisesta. (katso tarkemmin kotisivuiltamme)
Palautetta antavat: näyttelijä-ohjaaja Kai Lehtinen, ohjaaja Kiti Luostarinen, ohjaaja Matti Kuortti, ohjaaja Marjut Komulainen, animaatio-ohjaaja Kari Juusonen ja animaationtekijä Maria Björklund.
Mahdollisuus saada myös koulutusta. Yksi ohjaaja valitaan tutorointikoulutukseen (Tutor -04 Markku Pölönen, -05 Hannu Tuomainen), luvassa myös jatkokoulutuskurssi. Osa elokuvista esitetään Yleisradion nuortenohjelmissa.
Lähettäkää oppilaittenne töitä tai kannustakaa heitä tai alle 25 -vuotiaita tuttujanne lähettämään elokuvansa tapahtumaamme, jossa rakentava palaute ja koulutus ovat
keskeisellä sijalla!
Ilmoittautumislomake ja lisäohjeet www.mediametka.fi
Tapahtuman järjestää:
Mediakasvatuskeskus Metka ry (entinen Elokuva- ja televisiokasvatuksen keskus, etkk)
ISON PAJAN SEMINAARI
Mediakasvatuskeskus Metkan, Yle Export/Tallennemyynnin ja BTJ Kirjastopalvelu OY:n Ylen Isossa Pajassa vuosittain järjestämä seminaari pidetään tänä vuonna 6.-7.10. Seminaarin ohjelma kotisivuillamme elokuussa www.mediametka.fi
Tuija Westerholm
toiminnanjohtaja
JÄRJESTÖMME NIMI ON MUUTTUNUT
Uusi nimemme on Mediakasvatuskeskus Metka ry
(vanha: Elokuva- ja televisiokasvatuksen keskus ry, ETKK)
PL 95
00601 Helsinki
tuija.westerholm@mediametka.fi
040-593 5963
www.mediametka.fi
Tuesday, April 11, 2006
Uutta kirjallisuutta
Uutta kirjallisuutta mediakasvatuksen tarpeisiin on ilmestynyt: Hanna Lehtimäen ja Juha Suorannan toimittama Kasvattajan brändikirja.
Kustantajan sivuilla todetaan kirjasta seuraavaa:
"Kasvattajan brändikirjan kantava ajatus on, että jokainen tarvitsee tietoa brändeistä eli kaikesta siitä, mikä kiiltää, houkuttelee ostamaan, kuluttamaan, pukeutumaan ja puhumaan. Tavoitteena on tuoda uusia näkökulmia uusista luku- ja kansalaistaidoista, sekä mediakasvatuksesta käytävään keskusteluun luomalla käsitteellisiä välineitä kulutus-, viihde- ja mainontakeskeisen elämän ja uusien kulutuskapitalismin muotojen ymmärtämiseen.
Teos on kirjoitettu kaikille brändeistä kiinnostuneille, etenkin vanhemmille ja kasvattajille, jotka haluavat tietää, millaisessa merkkien maailmassa lapset ja nuoret seikkailevat. Se sopii myös oppikirjaksi yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin."
Subscribe to:
Posts (Atom)