Monday, February 09, 2009

Kohti eksklusiivista mediakasvatusta?

Filosofi Heikki Mäki-Kulmala totesi tavatessamme taannoin, että olo on kuin sotaan valmistauduttaessa. Hän tarkoitti tällä sitä, Lex Nokia, yliopistouudistus ja monet muut nykyajan kiireellä toteutettavat toimenpiteet näyttävät johtavan sisäänpäin kääntymiseen, varustautumiseen, vihamieliseen kilpailuun, salailuun ja tarkkailuun. Aamulehden haastattelussa Liikenne- ja viestintäministeriön viestintäverkkoyksikön päällikkö Juhapekka Ristola toteaa, että lex Nokia tarkoittaa käytännössä internetin, nettisähköpostien ja yhteisöpalveluiden sulkemista yrityksiltä, kouluilta, yliopistoilta, kirjastoilta jne. Sähköpostiliikenteen seuraaminen on turhaa, ellei suljeta myös muita teitä välittää viestejä maailmalle.

Näyttää tosiaan siltä, että sotatilaan valmistaudutaan, samalla kun Suomessa kaivataan uusia innovaatioita talouden vahvistamiseksi. Se on tainnut unohtua, että useimmat nykyajan innovaatiot muun muassa uuden median alueella syntyvät kollaboraation ja vapaan yhteistoiminnallisuden alueella. Tästä jauhavat mm. Don Tapscott ja Anthony D. Williams kirjassaan Wikinomics. How Mass Collaboration Changes Everything. Heidän mukaansa avoimuus ja jakaminen ovat uuden talouden lähes välttämättömiä ehtoja. Yritysten innovaatiokyky syntyy yhteistyössä ja avoimissa pinnoissa muiden kanssa, ei sulkeutumalla omiin laboratorioihin. Internetin yhteisöpalvelut toimivat tällä periaatteella. Jos pääsy niihin estetään, mistä malli jakamisen kulttuurille saadaan?

Entä mitä tekevät kirjastot, kun asiakkailta täytyy sulkea internet? Mitä tekevät mediakasvattajat kouluissa ja oppilaitoksissa? Ainakin digitaalinen kuilu kasvaa.

Näillä toimin tietoturvaa edistetään pääasiassa poissulkemisen periaatteella. Tämä on tasan päinvastainen kuin medialukutaidoissa korostettu saavutettavuuden (access) periaate. Siinä missä EU korostaa inklusiivista mediakasvatusta Suomessa päädytään eksklusiiviseen malliin.

Näinkö todella?

Saturday, February 07, 2009

Koulun ja vapaa-ajan tekstikäytänteet

Sain juuri luetuksi Jyväskylän yliopiston soveltavan kielentutkimuksen keskuksen raportin Maailma muuttuu – mitä tekee koulu? Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Muuttuvat teksti- ja mediamaisemat. Oppilaat ja opettajat kielen ja tekstien käyttäjinä koulussa ja vapaa-ajalla.

Nyt julkaistussa raportissa on tutkittu laajasti 9-luokkalaisten ja heidän äidinkielen ja kirjallisuuden ja kielten opettajien tekstien ja median käytön tapoja. Mielenkiintoista on erityisesti, miten oppilaat sosiaalistuvat koulun tapoihin. Toisaalta taas opettajien ja oppilaiden vastaukset samoihin kysymyksiin näyttävät eroavan hyvinkin paljon toisistaan. Esimerkiksi 36 % ädinkielen ja kirjallisuuden opettajista arvioi että oppitunneilla käsitellään oppilaiden tekstejä joskus, 9 % mukaan usein. 18 % oppilaista oli sitä mieltä, että oppilaiden tekstejä käsitellään joskus, 47 % mukaan ei koskaan. Vastaavasti 13 % opettajista vastasi ei koskaan. Oppilaat arvioivat myös pääsääntöisesti, että verkkomateriaaleja käytetään opetuksessa harvoin tai ei koskaan. Opetttajat näkivät tämänkin hieman toisin. Mistähän erot mahtavat johtua? Kokevatko opettajat ja oppilaat opetuksen aivan eri tavoin?

Tutkimus vahvistaa myös sitä, että opettajat elävät erilaisessa mediamaailmassa kuin oppilaat ja koulun tämän mukana. Koulu jopa vahvistaa tekstikäytänteiden erilaisuutta. Tutkimuksessa summataan seuraavasti:

Koulun ja vapaa-ajan teksti- ja mediamaisemat eivät juuri kohtaa oppilaiden näkökulmasta niin sisällöltään kuin käytänteiltäkään. Koulussa keskitytään erityisesti koulun teksteihin, ja monimediaisen pedagogiikan periaatteet ovat koulussa vielä hyvin kaukaisia.

Myös osa opettajien omista vapaa-ajan käytänteistä on erillään koulun käytänteistä, vaikka ne pääasiassa myötäilevät koulun teksti- ja mediamaisemaa.


Empiirinen tulos myötäilee paljolti sitä mitä kirjoitimme Sara Sintosen kanssa kirjassamme Medialukutaidot, osallisuus, mediakasvatus (Gaudeamus 2009). Asiasta on saanut aina silloin tällöin keskustella kiivaastikin. Onneksi nyt on empiiristä tutkimusta valottamassa asiaa. Tosin täytyy muistaa, että koulut ja opettajat ovat erilaisia. Tilastollisin menetelmin saadaan vain yleiskuva asiasta.

Mitä tulos stten kaikknensa tarkoittaa? Jyväskyläläiset tutkijat esittävät, että

iso kysymys onkin, millaisia pedagogisia ratkaisuja tulisi kehittää, jotta ne vastaisivat yhteiskunnan ja sen kansalaisten tarpeita ja hyödyntäisivät oppilaiden käytänteitä.

Monday, February 02, 2009

Suomalaista tietoturvaa

Tänään maanantaina 2.2. 2009 käynnistyi koulujen Sanomalehtiviikko ja keskiviikkoa 4.2. käynnistyy kansallinen tietoturvaviikko.

Suomalaista tietoturvakeskustelua on hallinnut viime aikoina Lex Nokiaksi -kutsuttu viestinnän tietosuojalain muutos, josta Helsingin sanomat uutisoivat 1.2. Uutisessa esitettiin, että Nokia olisi painostanut lainmuutoksen valmistelijoita ja uhannut vetäytyä Suomesta työpaikkoineen ellei lainmuutosta saada aikaan. Polittiikot eivät tietenkään ole kuulleet mitään. Eduskunta äänestää laista ensi viikolla. Lakimuutoksen kriittinen kohta on, että se suo työnantajille poliisia laajemmat valtuudet tarkastella työntekijöiden sähköpostiliikennettä. Myös taloyhtiöt, yliopisto ja koulut voivat lakimuutoksen myötä urkkia sähköpostiliikennettä. Lain valmistelussa on erikoista, että kriittiset asiantuntijalausunnot eivät ole merkinneet mitään muutoksen valmistelussa.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Stasi, anteeksi Sasi on luonnehtinut asiaa seuraavasti (20.11. 2008):

Useat asiantuntijat ovat rinnastaneet työnantajan viranomaiseen. Me olemme tulkinneet asian eri tavalla, koska työnantaja ei ole viranomainen, vaan rinnakkainen kansalainen.


Lakimuutoksen vastustajat kokoontuvat mielenosoitukseen Helsinkiin torstaina 5.2. klo 14.30 Eduskuntatalolle. Lakimuutosta vastustava kampanja julkaisee myös tv-mainoksia kuluvalla viikolla MTV3:lla.

Toivottavasti tietoturvaviikko ei osoita, että tietoturvalla tarkoitetaan pääasiassa urkinnan lisääntymistä, teknisten estolaitteiden voittokulkua ja tiedon saannin vaikeutumista. Tämän suuntaista liikehdintää ovat olleet vauhdittamassa ääri-ilmiöt, kuten kouluampumatapaukset ja yritysvakoilu. Ratkaisuja haetaan usein mielummin tekniseltä kuin sosiaaliselta tasolta.

Koulujen sanomalehtiviikko toimii onneksi sosiaalisella tasolla lisäten medialukutaitoa ja kriittisyyttä. Mutta riittääkö yksi viikko? Tuoreen Jyväskylän yliopistossa tehdyn laajan kyselyn mukaan 9-luokkalaisista 38% sanoo, että äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla käytetään sanomalehtiä oppimateriaalina harvoin. 9% esittää, että ei koskaan.

Kuinka ollakkaan, etanaposti toi juuri 6-luokkalaisten vanhemmille lähetetyn Mediakasvattajan kenttäoppaan. Nyt lukemaan...