Filosofi Heikki Mäki-Kulmala totesi tavatessamme taannoin, että olo on kuin sotaan valmistauduttaessa. Hän tarkoitti tällä sitä, Lex Nokia, yliopistouudistus ja monet muut nykyajan kiireellä toteutettavat toimenpiteet näyttävät johtavan sisäänpäin kääntymiseen, varustautumiseen, vihamieliseen kilpailuun, salailuun ja tarkkailuun. Aamulehden haastattelussa Liikenne- ja viestintäministeriön viestintäverkkoyksikön päällikkö Juhapekka Ristola toteaa, että lex Nokia tarkoittaa käytännössä internetin, nettisähköpostien ja yhteisöpalveluiden sulkemista yrityksiltä, kouluilta, yliopistoilta, kirjastoilta jne. Sähköpostiliikenteen seuraaminen on turhaa, ellei suljeta myös muita teitä välittää viestejä maailmalle.
Näyttää tosiaan siltä, että sotatilaan valmistaudutaan, samalla kun Suomessa kaivataan uusia innovaatioita talouden vahvistamiseksi. Se on tainnut unohtua, että useimmat nykyajan innovaatiot muun muassa uuden median alueella syntyvät kollaboraation ja vapaan yhteistoiminnallisuden alueella. Tästä jauhavat mm. Don Tapscott ja Anthony D. Williams kirjassaan Wikinomics. How Mass Collaboration Changes Everything. Heidän mukaansa avoimuus ja jakaminen ovat uuden talouden lähes välttämättömiä ehtoja. Yritysten innovaatiokyky syntyy yhteistyössä ja avoimissa pinnoissa muiden kanssa, ei sulkeutumalla omiin laboratorioihin. Internetin yhteisöpalvelut toimivat tällä periaatteella. Jos pääsy niihin estetään, mistä malli jakamisen kulttuurille saadaan?
Entä mitä tekevät kirjastot, kun asiakkailta täytyy sulkea internet? Mitä tekevät mediakasvattajat kouluissa ja oppilaitoksissa? Ainakin digitaalinen kuilu kasvaa.
Näillä toimin tietoturvaa edistetään pääasiassa poissulkemisen periaatteella. Tämä on tasan päinvastainen kuin medialukutaidoissa korostettu saavutettavuuden (access) periaate. Siinä missä EU korostaa inklusiivista mediakasvatusta Suomessa päädytään eksklusiiviseen malliin.
Näinkö todella?
No comments:
Post a Comment