Thursday, March 06, 2008

Onko erämaassa keitaita?

Vesa Korhonen ja Leena Rantala julkaisivat viime vuoden viimeisessä Kasvatus-lehdessä (5/2007) artikkelin Opettajankoulutus - mediakasvatuksen autiomaa? Mediakasvatus opettajankoulutuksen opetussuunnitelmateksteissä. Kuten nimi antaa ymmärtää, tarkasteltavana oli eri yliopistojen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmat ja niissä oleva mediakasvatuksen osuus. Tutkijat katselivat miten mediakasvatus näkyy teksteissä ja mistä näkökulmasta mediakasvatusta niissä tarkastellaan.

Lopputulos oli, että mediakasvatus näyttäytyi yhtä poikkeusta lukuunottamatta melko ohuesti ja sirpalemaisesti, jopa "vinona". Keskeinen orientaatio mediakasvatukseen on edelleen teknis-välineellinen, eli mediakasvatus koskee opettajaopiskelijan mediataitojen kehittämistä ja uusien oppimisympäristöjen hallintaa. Puhetta yhteiskunnasta ja kulttuurista esiintyy vain harvoin.

Pohdittavaksi herää kysymys, ovatko sellaiset opettajat edelleen tulevaisuudessa harvinaisia, joiden kasvattajuuteen sisältyy myös ymmärrys median yhteiskunnallisista kytkennöistä ja kehityspiirteistä?


Mediakasvatus on ollut peruskoulun opetussuunnitelman perusteista peruskoulun alusta asti 1970-luvulta mutta opettajankoulutuksessa on toistuvasti havaittu puutteita alueen kehittämisessä. Askeleita on otettu, mutta varovaisia.

Mediakasvatusta on alettu kehittämään nyt muilla sektoreilla. Varsinkin nuorisotyön koulutusohjelmat ovat vahvistaneet otetta. Olisiko nyt aika kääntääkin katse kouluista yhä vahvemmin kohti lasten- ja nuorten vapaa-ajan toimintaa? Tuliskohan panostuksille paremmin katetta? Jos mediakasvatus saataisiin kokonaan pois opetussuunnitelman perusteista voisi opettajankoulutuskin siirtää tämän pakkopullan huojentuneena syrjään.