Tampereen yliopiston reilut kolme vuotta kestänyt mediakasvatushanke päättyi toukokuun lopussa. Hankkeessa on vedetty mediakasvatuksen 25 opintopisteen sivuaineopintoja vuoden 2006 alusta. Opiskelijoita on ollut lähes kaikilta yliopiston laitoksilta, kärjessä varhaiskasvatus, opettajankoulutus, kasvatustiede, tiedotusoppi ja informaation tutkimus. Mediakasvatuksen peruskurssilla opiskelijoita on ollut säännöllisesti noin 200 ja koko 25 opintoviikon kokonaisuutta on suorittanut noin 60 opiskelijaa vuosittain.
Hanke rahoitettiin opetushallituksen hankerahoituksella ja siihen oli palkattu yksi yliassistentti. Opinnot jatkuvat edelleen, eri laitosten opetusresurssein, mutta palkattua koordinaatiota ei enää ole. Hankkeelle on pyritty kuumeisesti saamaan jatkoa, mutta rahoitus on jäänyt uupumaan.
Kyseinen hanke on yksi esimerkki mediakasvatuksen arkipäivästä. Hankkeita riittää, mutta jatkuvuus ontuu.
Hankkeesta jäi Tampereen yliopistoon Tampereen yliopiston Mediakasvatuskeskus, joka edelleen kokoaa tietoja opetuksesta ja tutkimuksesta.
Tuesday, June 02, 2009
Wednesday, April 22, 2009
Remix ja Disney
Osallisuuden yhteiskunnassa on pidetty tärkeänä, että mediavirrat ovat jatkuvasti liikkeessä. Julkaistu materiaali voidaan kierrättää ja miksata uuden materiaalin osaksi. Tekijänoikeusnäkökulmasta digitaalisen materiaalin monistaminen, remiksaaminen ja muokkaaminen uuteen kuosiin on vaikea. Se on digitaalisen materiaalin olemus ja mahdollisuus mutta myös vahva vastustamisen kohde.
Varsinkin Disney-yhtiö, joka itse on ammentanut tarinansa kulttuurien, satujen ja taiteen perinteistä, on haukkana vahtimassa omia tekijänoikeuksiaan. Paitsi, että Disney-tuotanto on remiksannut muista tarinoista ja kuvista uusia tarinoita ja elokuvia, se on myös kierrättänyt elokuvissaan omia materiaalejaan. Tässä ei tietenkään ole mitään outoa, sillä animaation teossa on aina pyritty löytämään keinoja tuotannon helpottamiseksi. Jokaisen ruudun piirtäminen erikseen ei vain ole oikein taloudellista.
Mielenkiintoista on, että nuori ruotsalainen elokuvaharrastaja on digitaalsin välinein paljastanut Disneyn käyttämiä liikeratoja, jotka toistuvat useissa elokuvissa. Kun liikeradat ovat valmiina, hahmoja muuttamalla saadaan uusia kohtauksia tehtyä nopeammin ja halvemmin.
"Paljastus" liittyy siis kahteen asiaan: siinä on käytetty kierrätystekniikoita ja asialla on ollut nuori fani ja elokuvanharrastaja. Fanitutkija Henry Jenkinsille kyse on konvergenssin kulttuurista ja sen toimijoista, jotka käyttävät aikaa ja vaivaa ratkoakseen erilaisia mediakulttuuriin liittyviä kysymyksiä ja pulmia.
Tämä jos mikä, lisää medialukutaitoa. Oheisesta videosta voi nähdä miten Disneyn liikeradat monistuvat (jos video YouTubessa kovin kauaa pysyy.
Varsinkin Disney-yhtiö, joka itse on ammentanut tarinansa kulttuurien, satujen ja taiteen perinteistä, on haukkana vahtimassa omia tekijänoikeuksiaan. Paitsi, että Disney-tuotanto on remiksannut muista tarinoista ja kuvista uusia tarinoita ja elokuvia, se on myös kierrättänyt elokuvissaan omia materiaalejaan. Tässä ei tietenkään ole mitään outoa, sillä animaation teossa on aina pyritty löytämään keinoja tuotannon helpottamiseksi. Jokaisen ruudun piirtäminen erikseen ei vain ole oikein taloudellista.
Mielenkiintoista on, että nuori ruotsalainen elokuvaharrastaja on digitaalsin välinein paljastanut Disneyn käyttämiä liikeratoja, jotka toistuvat useissa elokuvissa. Kun liikeradat ovat valmiina, hahmoja muuttamalla saadaan uusia kohtauksia tehtyä nopeammin ja halvemmin.
"Paljastus" liittyy siis kahteen asiaan: siinä on käytetty kierrätystekniikoita ja asialla on ollut nuori fani ja elokuvanharrastaja. Fanitutkija Henry Jenkinsille kyse on konvergenssin kulttuurista ja sen toimijoista, jotka käyttävät aikaa ja vaivaa ratkoakseen erilaisia mediakulttuuriin liittyviä kysymyksiä ja pulmia.
Tämä jos mikä, lisää medialukutaitoa. Oheisesta videosta voi nähdä miten Disneyn liikeradat monistuvat (jos video YouTubessa kovin kauaa pysyy.
Friday, April 03, 2009
Hyvä paha media ja kasvatus
Tampereen yliopiston mediakasvatushanke järjesti maaliskuun lopulla seminaarin Hyvä paha media ja kasvatus. Seminaarin alustuksia on kuunneltavissa myös Radio Moreenissa. Moreeni kuuluu Tampereen alueella 98.4 MHz ja kaapelissa 101.5 MHz sekä netissä suorana.
Moreenin taltioinnit lähetetään kolmessa osassa seuraavasti:
Osa 1 Frans Mäyrä
Tiistaina 14.4. klo 19 (uusinta sunnuntaina 18.4. klo 13.30)
Osa 2 Tere Vadén
Tiistaina 21.4. klo 19 (uusinta su 25.4. klo 13.30)
Osa 3 Kooste iltapäivän puheenvuoroista (Minna-Riitta Luukka, Reijo Kupiainen, Leena Rantala)
Tiistaina 28.4. klo 19
Moreenin taltioinnit lähetetään kolmessa osassa seuraavasti:
Osa 1 Frans Mäyrä
Tiistaina 14.4. klo 19 (uusinta sunnuntaina 18.4. klo 13.30)
Osa 2 Tere Vadén
Tiistaina 21.4. klo 19 (uusinta su 25.4. klo 13.30)
Osa 3 Kooste iltapäivän puheenvuoroista (Minna-Riitta Luukka, Reijo Kupiainen, Leena Rantala)
Tiistaina 28.4. klo 19
Monday, February 09, 2009
Kohti eksklusiivista mediakasvatusta?
Filosofi Heikki Mäki-Kulmala totesi tavatessamme taannoin, että olo on kuin sotaan valmistauduttaessa. Hän tarkoitti tällä sitä, Lex Nokia, yliopistouudistus ja monet muut nykyajan kiireellä toteutettavat toimenpiteet näyttävät johtavan sisäänpäin kääntymiseen, varustautumiseen, vihamieliseen kilpailuun, salailuun ja tarkkailuun. Aamulehden haastattelussa Liikenne- ja viestintäministeriön viestintäverkkoyksikön päällikkö Juhapekka Ristola toteaa, että lex Nokia tarkoittaa käytännössä internetin, nettisähköpostien ja yhteisöpalveluiden sulkemista yrityksiltä, kouluilta, yliopistoilta, kirjastoilta jne. Sähköpostiliikenteen seuraaminen on turhaa, ellei suljeta myös muita teitä välittää viestejä maailmalle.
Näyttää tosiaan siltä, että sotatilaan valmistaudutaan, samalla kun Suomessa kaivataan uusia innovaatioita talouden vahvistamiseksi. Se on tainnut unohtua, että useimmat nykyajan innovaatiot muun muassa uuden median alueella syntyvät kollaboraation ja vapaan yhteistoiminnallisuden alueella. Tästä jauhavat mm. Don Tapscott ja Anthony D. Williams kirjassaan Wikinomics. How Mass Collaboration Changes Everything. Heidän mukaansa avoimuus ja jakaminen ovat uuden talouden lähes välttämättömiä ehtoja. Yritysten innovaatiokyky syntyy yhteistyössä ja avoimissa pinnoissa muiden kanssa, ei sulkeutumalla omiin laboratorioihin. Internetin yhteisöpalvelut toimivat tällä periaatteella. Jos pääsy niihin estetään, mistä malli jakamisen kulttuurille saadaan?
Entä mitä tekevät kirjastot, kun asiakkailta täytyy sulkea internet? Mitä tekevät mediakasvattajat kouluissa ja oppilaitoksissa? Ainakin digitaalinen kuilu kasvaa.
Näillä toimin tietoturvaa edistetään pääasiassa poissulkemisen periaatteella. Tämä on tasan päinvastainen kuin medialukutaidoissa korostettu saavutettavuuden (access) periaate. Siinä missä EU korostaa inklusiivista mediakasvatusta Suomessa päädytään eksklusiiviseen malliin.
Näinkö todella?
Näyttää tosiaan siltä, että sotatilaan valmistaudutaan, samalla kun Suomessa kaivataan uusia innovaatioita talouden vahvistamiseksi. Se on tainnut unohtua, että useimmat nykyajan innovaatiot muun muassa uuden median alueella syntyvät kollaboraation ja vapaan yhteistoiminnallisuden alueella. Tästä jauhavat mm. Don Tapscott ja Anthony D. Williams kirjassaan Wikinomics. How Mass Collaboration Changes Everything. Heidän mukaansa avoimuus ja jakaminen ovat uuden talouden lähes välttämättömiä ehtoja. Yritysten innovaatiokyky syntyy yhteistyössä ja avoimissa pinnoissa muiden kanssa, ei sulkeutumalla omiin laboratorioihin. Internetin yhteisöpalvelut toimivat tällä periaatteella. Jos pääsy niihin estetään, mistä malli jakamisen kulttuurille saadaan?
Entä mitä tekevät kirjastot, kun asiakkailta täytyy sulkea internet? Mitä tekevät mediakasvattajat kouluissa ja oppilaitoksissa? Ainakin digitaalinen kuilu kasvaa.
Näillä toimin tietoturvaa edistetään pääasiassa poissulkemisen periaatteella. Tämä on tasan päinvastainen kuin medialukutaidoissa korostettu saavutettavuuden (access) periaate. Siinä missä EU korostaa inklusiivista mediakasvatusta Suomessa päädytään eksklusiiviseen malliin.
Näinkö todella?
Saturday, February 07, 2009
Koulun ja vapaa-ajan tekstikäytänteet
Sain juuri luetuksi Jyväskylän yliopiston soveltavan kielentutkimuksen keskuksen raportin Maailma muuttuu – mitä tekee koulu? Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Muuttuvat teksti- ja mediamaisemat. Oppilaat ja opettajat kielen ja tekstien käyttäjinä koulussa ja vapaa-ajalla.
Nyt julkaistussa raportissa on tutkittu laajasti 9-luokkalaisten ja heidän äidinkielen ja kirjallisuuden ja kielten opettajien tekstien ja median käytön tapoja. Mielenkiintoista on erityisesti, miten oppilaat sosiaalistuvat koulun tapoihin. Toisaalta taas opettajien ja oppilaiden vastaukset samoihin kysymyksiin näyttävät eroavan hyvinkin paljon toisistaan. Esimerkiksi 36 % ädinkielen ja kirjallisuuden opettajista arvioi että oppitunneilla käsitellään oppilaiden tekstejä joskus, 9 % mukaan usein. 18 % oppilaista oli sitä mieltä, että oppilaiden tekstejä käsitellään joskus, 47 % mukaan ei koskaan. Vastaavasti 13 % opettajista vastasi ei koskaan. Oppilaat arvioivat myös pääsääntöisesti, että verkkomateriaaleja käytetään opetuksessa harvoin tai ei koskaan. Opetttajat näkivät tämänkin hieman toisin. Mistähän erot mahtavat johtua? Kokevatko opettajat ja oppilaat opetuksen aivan eri tavoin?
Tutkimus vahvistaa myös sitä, että opettajat elävät erilaisessa mediamaailmassa kuin oppilaat ja koulun tämän mukana. Koulu jopa vahvistaa tekstikäytänteiden erilaisuutta. Tutkimuksessa summataan seuraavasti:
Empiirinen tulos myötäilee paljolti sitä mitä kirjoitimme Sara Sintosen kanssa kirjassamme Medialukutaidot, osallisuus, mediakasvatus (Gaudeamus 2009). Asiasta on saanut aina silloin tällöin keskustella kiivaastikin. Onneksi nyt on empiiristä tutkimusta valottamassa asiaa. Tosin täytyy muistaa, että koulut ja opettajat ovat erilaisia. Tilastollisin menetelmin saadaan vain yleiskuva asiasta.
Mitä tulos stten kaikknensa tarkoittaa? Jyväskyläläiset tutkijat esittävät, että
Nyt julkaistussa raportissa on tutkittu laajasti 9-luokkalaisten ja heidän äidinkielen ja kirjallisuuden ja kielten opettajien tekstien ja median käytön tapoja. Mielenkiintoista on erityisesti, miten oppilaat sosiaalistuvat koulun tapoihin. Toisaalta taas opettajien ja oppilaiden vastaukset samoihin kysymyksiin näyttävät eroavan hyvinkin paljon toisistaan. Esimerkiksi 36 % ädinkielen ja kirjallisuuden opettajista arvioi että oppitunneilla käsitellään oppilaiden tekstejä joskus, 9 % mukaan usein. 18 % oppilaista oli sitä mieltä, että oppilaiden tekstejä käsitellään joskus, 47 % mukaan ei koskaan. Vastaavasti 13 % opettajista vastasi ei koskaan. Oppilaat arvioivat myös pääsääntöisesti, että verkkomateriaaleja käytetään opetuksessa harvoin tai ei koskaan. Opetttajat näkivät tämänkin hieman toisin. Mistähän erot mahtavat johtua? Kokevatko opettajat ja oppilaat opetuksen aivan eri tavoin?
Tutkimus vahvistaa myös sitä, että opettajat elävät erilaisessa mediamaailmassa kuin oppilaat ja koulun tämän mukana. Koulu jopa vahvistaa tekstikäytänteiden erilaisuutta. Tutkimuksessa summataan seuraavasti:
Koulun ja vapaa-ajan teksti- ja mediamaisemat eivät juuri kohtaa oppilaiden näkökulmasta niin sisällöltään kuin käytänteiltäkään. Koulussa keskitytään erityisesti koulun teksteihin, ja monimediaisen pedagogiikan periaatteet ovat koulussa vielä hyvin kaukaisia.
Myös osa opettajien omista vapaa-ajan käytänteistä on erillään koulun käytänteistä, vaikka ne pääasiassa myötäilevät koulun teksti- ja mediamaisemaa.
Empiirinen tulos myötäilee paljolti sitä mitä kirjoitimme Sara Sintosen kanssa kirjassamme Medialukutaidot, osallisuus, mediakasvatus (Gaudeamus 2009). Asiasta on saanut aina silloin tällöin keskustella kiivaastikin. Onneksi nyt on empiiristä tutkimusta valottamassa asiaa. Tosin täytyy muistaa, että koulut ja opettajat ovat erilaisia. Tilastollisin menetelmin saadaan vain yleiskuva asiasta.
Mitä tulos stten kaikknensa tarkoittaa? Jyväskyläläiset tutkijat esittävät, että
iso kysymys onkin, millaisia pedagogisia ratkaisuja tulisi kehittää, jotta ne vastaisivat yhteiskunnan ja sen kansalaisten tarpeita ja hyödyntäisivät oppilaiden käytänteitä.
Monday, February 02, 2009
Suomalaista tietoturvaa
Tänään maanantaina 2.2. 2009 käynnistyi koulujen Sanomalehtiviikko ja keskiviikkoa 4.2. käynnistyy kansallinen tietoturvaviikko.
Suomalaista tietoturvakeskustelua on hallinnut viime aikoina Lex Nokiaksi -kutsuttu viestinnän tietosuojalain muutos, josta Helsingin sanomat uutisoivat 1.2. Uutisessa esitettiin, että Nokia olisi painostanut lainmuutoksen valmistelijoita ja uhannut vetäytyä Suomesta työpaikkoineen ellei lainmuutosta saada aikaan. Polittiikot eivät tietenkään ole kuulleet mitään. Eduskunta äänestää laista ensi viikolla. Lakimuutoksen kriittinen kohta on, että se suo työnantajille poliisia laajemmat valtuudet tarkastella työntekijöiden sähköpostiliikennettä. Myös taloyhtiöt, yliopisto ja koulut voivat lakimuutoksen myötä urkkia sähköpostiliikennettä. Lain valmistelussa on erikoista, että kriittiset asiantuntijalausunnot eivät ole merkinneet mitään muutoksen valmistelussa.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Stasi, anteeksi Sasi on luonnehtinut asiaa seuraavasti (20.11. 2008):
Lakimuutoksen vastustajat kokoontuvat mielenosoitukseen Helsinkiin torstaina 5.2. klo 14.30 Eduskuntatalolle. Lakimuutosta vastustava kampanja julkaisee myös tv-mainoksia kuluvalla viikolla MTV3:lla.
Toivottavasti tietoturvaviikko ei osoita, että tietoturvalla tarkoitetaan pääasiassa urkinnan lisääntymistä, teknisten estolaitteiden voittokulkua ja tiedon saannin vaikeutumista. Tämän suuntaista liikehdintää ovat olleet vauhdittamassa ääri-ilmiöt, kuten kouluampumatapaukset ja yritysvakoilu. Ratkaisuja haetaan usein mielummin tekniseltä kuin sosiaaliselta tasolta.
Koulujen sanomalehtiviikko toimii onneksi sosiaalisella tasolla lisäten medialukutaitoa ja kriittisyyttä. Mutta riittääkö yksi viikko? Tuoreen Jyväskylän yliopistossa tehdyn laajan kyselyn mukaan 9-luokkalaisista 38% sanoo, että äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla käytetään sanomalehtiä oppimateriaalina harvoin. 9% esittää, että ei koskaan.
Kuinka ollakkaan, etanaposti toi juuri 6-luokkalaisten vanhemmille lähetetyn Mediakasvattajan kenttäoppaan. Nyt lukemaan...
Suomalaista tietoturvakeskustelua on hallinnut viime aikoina Lex Nokiaksi -kutsuttu viestinnän tietosuojalain muutos, josta Helsingin sanomat uutisoivat 1.2. Uutisessa esitettiin, että Nokia olisi painostanut lainmuutoksen valmistelijoita ja uhannut vetäytyä Suomesta työpaikkoineen ellei lainmuutosta saada aikaan. Polittiikot eivät tietenkään ole kuulleet mitään. Eduskunta äänestää laista ensi viikolla. Lakimuutoksen kriittinen kohta on, että se suo työnantajille poliisia laajemmat valtuudet tarkastella työntekijöiden sähköpostiliikennettä. Myös taloyhtiöt, yliopisto ja koulut voivat lakimuutoksen myötä urkkia sähköpostiliikennettä. Lain valmistelussa on erikoista, että kriittiset asiantuntijalausunnot eivät ole merkinneet mitään muutoksen valmistelussa.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Stasi, anteeksi Sasi on luonnehtinut asiaa seuraavasti (20.11. 2008):
Useat asiantuntijat ovat rinnastaneet työnantajan viranomaiseen. Me olemme tulkinneet asian eri tavalla, koska työnantaja ei ole viranomainen, vaan rinnakkainen kansalainen.
Lakimuutoksen vastustajat kokoontuvat mielenosoitukseen Helsinkiin torstaina 5.2. klo 14.30 Eduskuntatalolle. Lakimuutosta vastustava kampanja julkaisee myös tv-mainoksia kuluvalla viikolla MTV3:lla.
Toivottavasti tietoturvaviikko ei osoita, että tietoturvalla tarkoitetaan pääasiassa urkinnan lisääntymistä, teknisten estolaitteiden voittokulkua ja tiedon saannin vaikeutumista. Tämän suuntaista liikehdintää ovat olleet vauhdittamassa ääri-ilmiöt, kuten kouluampumatapaukset ja yritysvakoilu. Ratkaisuja haetaan usein mielummin tekniseltä kuin sosiaaliselta tasolta.
Koulujen sanomalehtiviikko toimii onneksi sosiaalisella tasolla lisäten medialukutaitoa ja kriittisyyttä. Mutta riittääkö yksi viikko? Tuoreen Jyväskylän yliopistossa tehdyn laajan kyselyn mukaan 9-luokkalaisista 38% sanoo, että äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla käytetään sanomalehtiä oppimateriaalina harvoin. 9% esittää, että ei koskaan.
Kuinka ollakkaan, etanaposti toi juuri 6-luokkalaisten vanhemmille lähetetyn Mediakasvattajan kenttäoppaan. Nyt lukemaan...
Thursday, December 11, 2008
Vastamainontaa
Vastamainonta ja kulttuurihäirintä ovat aktiivisia mediakasvatuksen toimintamuotoja. Voima-lehti on harjoittanut pitkään ideoiltaan ja graafiselta ilmeeltään virkeätä vastamainostoimintaa.
Nyt konkurssin partaalla horjuva Volvo on lähestynyt Voima-lehteä uhkakirjeellä, jossa vastamainonta pyydetään lopettamaan. Volvo uhkaa Voimaa oikeustoimilla, mikäli lehti ei lupaa kirjallisesti pidättäyä Volvon tuotemerkin halventamisesta. Kysymys on vastamainoksesta, jossa irvaillaan Volvon kampanjaa, jossa autoilua rinnastetaan purjehdukseen.
Asioilla on väliä. Vastamainoksilla on merkitystä.
ATK ja koulut
Nytkö se taas tulee? ATK. ICT. Kouluissa oli aikoinaan ATK-luokkia (Automaattinen Tietojen Käsittely) – ja on ehkä vieläkin – jotka olivat varsin salaperäisiä saarekkeita. Niitä hallitsi ATK-opettaja, eikä pääsyä luokkiin juuri muilla ollut.
SITES-tutkimus on nostanut uudelleen esiin ajatuksen ATK:n paluusta kouluihin. Helsingin sanomien (2.12.) ja (11.12) mukaan nyt harkitaan jopa ATK:ta takaisin oppiaineeksi.
Uutisoinnissa tähdennetään, että oppilaat eivät hallitse "tietokoneen hyötykäyttöä". Hyötykäytöllä tarkoitetaan epäilemättä ms officen peruskäyttöä ja toivoa vain sopii että Microsoftilla ei olisi näppejään pelissä. Nokialla ainakin on. Jotenkin vähän tuntuu, että tulevaisuutta katsotaan kovasti selkä edellä. Taulukkolaskenta ja ms word eivät välttämättä ole enää sosiaalisten medioiden aikakaudella kaikkein keskeisintä tietotekniikkaa, eikä kaikki internetin käyttö vain "huvikäyttöä". ATK-näkemys kuulostaa auttamattoman vanhanaikaiselta.
Olen samaa mieltä, mitä Olli Vesterinen kirjoittaa blogissaan: koulussa olisi otettava huomioon faktiset lasten ja nuorten median ja tietokoneen käytön tavat ja lukutaidot ja nivoa niitä koulun ja oppimisen (ja työelämän) kannalta mielekkäisiin tavoitteisiin ja mediataitoihin. Koulun wikien, blogien, kuvagallerioiden, YouTube-kanavan ja monen muun media-aineiston julkaiseminen tuottaa myös tietokoneen käytön perustaitoja, jotka nivoutuvat verkkoelämässä tarvittavan vastuun, medialukutaidon ja kriittisyyden taitoihin. Muualla maailmassa suuntaudutaan enemmän ATK:sta mediakasvatukseen ja medialukutaidon kehittämiseen. Toimistotaitojen sijaan olisi luotava pikemminkin jonkinlaisia luovia tiloja ja mahdollisuuksia, jos Suomen kilpailukykyä ajatellaan.
Tässä pieni sitaatti Vesteriseltä:
SITES-tutkimus on nostanut uudelleen esiin ajatuksen ATK:n paluusta kouluihin. Helsingin sanomien (2.12.) ja (11.12) mukaan nyt harkitaan jopa ATK:ta takaisin oppiaineeksi.
Uutisoinnissa tähdennetään, että oppilaat eivät hallitse "tietokoneen hyötykäyttöä". Hyötykäytöllä tarkoitetaan epäilemättä ms officen peruskäyttöä ja toivoa vain sopii että Microsoftilla ei olisi näppejään pelissä. Nokialla ainakin on. Jotenkin vähän tuntuu, että tulevaisuutta katsotaan kovasti selkä edellä. Taulukkolaskenta ja ms word eivät välttämättä ole enää sosiaalisten medioiden aikakaudella kaikkein keskeisintä tietotekniikkaa, eikä kaikki internetin käyttö vain "huvikäyttöä". ATK-näkemys kuulostaa auttamattoman vanhanaikaiselta.
Olen samaa mieltä, mitä Olli Vesterinen kirjoittaa blogissaan: koulussa olisi otettava huomioon faktiset lasten ja nuorten median ja tietokoneen käytön tavat ja lukutaidot ja nivoa niitä koulun ja oppimisen (ja työelämän) kannalta mielekkäisiin tavoitteisiin ja mediataitoihin. Koulun wikien, blogien, kuvagallerioiden, YouTube-kanavan ja monen muun media-aineiston julkaiseminen tuottaa myös tietokoneen käytön perustaitoja, jotka nivoutuvat verkkoelämässä tarvittavan vastuun, medialukutaidon ja kriittisyyden taitoihin. Muualla maailmassa suuntaudutaan enemmän ATK:sta mediakasvatukseen ja medialukutaidon kehittämiseen. Toimistotaitojen sijaan olisi luotava pikemminkin jonkinlaisia luovia tiloja ja mahdollisuuksia, jos Suomen kilpailukykyä ajatellaan.
Tässä pieni sitaatti Vesteriseltä:
Lisäksi uskotaan voimallisesti tvt:n koulukäytön lisäämiseen ja sen myötä oppimistulosten paranemiseen ja koulukulttuurin oppimisnäkemykselliseen nykypäiväistymiseen. Pyrkimykset ovat hyviä, ei siinä mitään. Jotain kuitenkin kokonaisuudesta puuttuu. Se että lapset eivät ole missään koulutuksen vaiheessa nollatasolla, erityisesti tieto- ja viestintätekniikan ja internetin käyttötapojen kohdalla. Lapset suorastaan kantavat mediakulttuuria kouluun kuin kuraa kenkien pohjassa. Selvitysten johtopäätökset ja esitetyt ratkaisumallit pyrkivät kuitenkin pitämään koulut siisteinä mm. jättämällä nämä kuraiset kengät eteiseen. Valitettavasti ulos välitunnille, puhumattakaan koulun jälkeen kotiin, ei voi mennä ilman kenkiä. Lapsi ei siis ole - ainakaan tieto- ja viestintätekniikan taidoissa - pelkkä puun taimi, jota voidaan äärettömästi muokata puutarhan yleisilmeeseen sopivaksi.
Selkeämpi haaste kouluille onkin tasoittaa oppilaiden erilaisia lähtökohtia tällä alueella eli järjestää sellaista toimintaa, jossa eri tieto- ja viestintätekniikkaan liittyviä ilmiöitä hallitsevat pystyvät jakamaan tietojaan, taitojaan ja ymmärrystään. Toki opettajakin voi jakaa esim. hänen tapojaan lähettää virallisia sähköposteja mutta luultavasti tasoittamisen suunta on oppilaista opettajaan päin tai oppilaiden kesken. Myöhemmässä vaiheessa on toki luontevaa miettiä esimerkiksi matematiikan opetuksessa taulukkolaskennan saloja. SITES-tyylisen tilastoinnin perusteella suomalaisoppilaiden keskinkertaisesta taulukkolaskentaohjelmien osaamisesta ei kuitenkaan voida vetää vielä huimia johtopäätöksiä. Todennäköisesti lasten ja nuorten mediakulttuurisen hengittämisen syrjään työntävä tietotekniikan oppiaine ei siis olisi ratkaisu ongelmiimme.
Wednesday, December 10, 2008
Mediakasvatus.tv
Mediakasvatus.tv on avannut ruutunsa. Mediakasvattaja Jarno Ristaniemen uusin avaus sisältää podcasteja ja videocasteja, tietoa ja tarinoita mediakasvatuksesta. Kanavan tuotantoon voivat osallistua mediakasvattajat ympäri maata.
Kysymykseen mediakasvatus.tv:n tavoitteista Ristaniemi vastasi seuraavasti:
Kysymykseen mediakasvatus.tv:n tavoitteista Ristaniemi vastasi seuraavasti:
– Medikasvatus.tv on kasvatuksen, erityisesti mediakasvatuksen kysymyksiin keskittyvä podcast/foorumi, josta on tarkoitus luoda mediakasvatuksen ja viestinnän yhteisöllisesti kehitettävä ja tuotettava ajankohtaisfoorumi opettajille, opiskelijoille ja vanhemmille. Sivusto on siis yhteisöllinen ja sen kehittämiseen pääsee mukaan kuka tahansa mediakasvatuksen parissa toimiva.
– Sivuston keskeinen tavoite on jakaa mediakasvatuksen "ilosanomaa", puhutella opettajia, vanhempia ja opiskelijoita mediasvatuksen eri kysymyksissä, kannustaa esimerkein ja vinkein kasvattajia monipuolisesti ja rohkeasti mediakasvatuksen pariin. Sivuston tavoitteena on myös tarjota helposti lähesyttävä ja käytettävä julkaisukanava median parissa toimiville opettajille ja heidän opiskelijoille.
Sunday, November 30, 2008
Lasten ja nuorten mediaympäristöt
Opetusministeriön rahoittama Mediamuffinssi-hankkeen viimeinen virallinen koulutustilaisuus oli 21.11. Turussa. Ja vielä encorena 28.11. Jyväskylässä Mediakasvatusseuran Mediakasvatus.nyt -seminaarissa, joka oli samalla dosentti Sirkku Kotilaisen 50-vuotisseminaari. Mediakasvatusblogi kiittää Mediamuffinssia ja onnittelee Sirkkua pitkästä päivätyöstä mediakasvatuksen edistämisessä. Paljon on saatu aikaa ja katseet ovat jo tulevassa.
Mediamuffinssihankeessa koulutettiin vuosina 2006–2008 tuhansia ja tuhansia opettajia, lastentarhanopettajia, lastenhoitajia, opettajankouluttajia, kerhotoiminnan ohjaajia jne. Muffinssi julkaisi neljä oppimateriaalikirjaa, pelillisen nettiympäristön ja paljon muuta. Tulevaisuus näyttää minkälaista hedelmää hanke kantaa.
Tällä hetkellä mediakasvatuksessa tuotetaan tietoa lasten ja nuorten median käytöstä ja mediaympäristöistä. Liikenne ja viestintäministeriö julkaisu juuri raportin "Lasten ja nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa". Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama Toinen-elämä -hanke julkaisee puolestaan 18.12. klo 10 Annantalon auditoriossa Helsingissä oman raporttinsa lasten ja nuorten nettielämästä. Luvassa on ainakin seuraavanlaisia tuloksia tyttöjen ja poikien eroista:
Mediamuffinssihankeessa koulutettiin vuosina 2006–2008 tuhansia ja tuhansia opettajia, lastentarhanopettajia, lastenhoitajia, opettajankouluttajia, kerhotoiminnan ohjaajia jne. Muffinssi julkaisi neljä oppimateriaalikirjaa, pelillisen nettiympäristön ja paljon muuta. Tulevaisuus näyttää minkälaista hedelmää hanke kantaa.
Tällä hetkellä mediakasvatuksessa tuotetaan tietoa lasten ja nuorten median käytöstä ja mediaympäristöistä. Liikenne ja viestintäministeriö julkaisu juuri raportin "Lasten ja nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa". Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama Toinen-elämä -hanke julkaisee puolestaan 18.12. klo 10 Annantalon auditoriossa Helsingissä oman raporttinsa lasten ja nuorten nettielämästä. Luvassa on ainakin seuraavanlaisia tuloksia tyttöjen ja poikien eroista:
TYTÖT VS. POJAT
- Pojat tienaavat virtuaalituotteiden myynnillä
- Pojat pelaavat useammin rahapelejä internetissä
- Tytöt bloggaavat useammin
- Tytöillä on useammin valokuvia internetissä
- Pojat puolestaan lataavat videoita internetiin useammin.
- Tyttöjen vanhemmat tietävät paremmin mitä heidän lapsensa tekevät internetissä
- Pojat käyvät useammin sellaisilla sivuilla, joita heidän vanhempansa eivät hyväksyisi.
- Pojat ovat nähneet huomattavasti useammin alaston kuvia ja videoita.
- Pojat pelaavat huomattavasti enemmän K18 pelejä ja katsovat hieman enemmän k18 elokuvia.
- Tyttöjen kuvat joutuvat useammin internetiin ilman lupaa.
- Pojat ovat useammin salasanavarkauden uhreja.
- Tytöille tulee enemmän seksuaalista häirintää.
Monday, November 24, 2008
Sunday, November 23, 2008
Kasvatusilta jatkuu
Niinhän se on, että eivät keskustelut siihen jää kun kamerat sammuvat. Seminaarit, konferenssit ja keskustelut jatkuvat tietenkin netissä. TV2:n suuren kasvatatusillan jälkeen Ismo Kiesiläinen ja Ina Mikkola jatkoivat juttua IRC-galleriassa. Mutta varsinainen yllätys koettiin, kun myös muita yllätyskeskustelijoita tuli mukaan opetushallituksen pääjohtajaa ja viestintäministeriä myöten.
Lue hersyvä keskustelu Kamera ja kynä -blogista.
Lue hersyvä keskustelu Kamera ja kynä -blogista.
Saturday, November 22, 2008
Lex Nokia
Köydet kiristyvät. Ns. Lex Nokia eli sähköisen viestinnän tietosuojalaki on menossa eduskuntakäsittelyyn. NuVatsia on huomioinut lain tuovan merkittäviä heikennyksiä tietosuojaan, ei vain yritysten, vaan yksityisten ihmisten kohdalla. NuVatsia toteaa:
Kansalaiset voivat nyt vaikuttaa omiin kansanedustajiinsa:
Toisin sanoen, lain menessä läpi käyttösääntöihin vedoten:
- Taloyhtiöt voisivat seurata, mitä asukkaat tekevät vertaisverkoissa;
- Kirjastot voisivat valvoa asikkaidensa selailutapoja;
- Yliopistot voisivat tutkia VoiP-puhelujen käyttöä jne.
Kansalaiset voivat nyt vaikuttaa omiin kansanedustajiinsa:
Mitä asialle voi vielä tehdä:
- Levitä tietoisuutta lain kaikenkattavasta luonteesta itsellesi
parhaiten sopivalla keinolla oli se sitten blogi, yleisönosastokirjoitus
tai asian nostaminen keskusteluun tupakkatauolla;
- Ota yhteyttä omaan kansanedustajaasi ja kerro hänelle mielipiteesi
laista. Avainasemassa ovat liikennevaliokunnan kansanedustajat, jotka
valmistelevat eduskunnan virallisen vastineen:
http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/valiokunnat/valiokunta-liv01/index.htx?subpage=jasenet&te=liv01
Lisätietoja:
http://kemppinen.blogspot.com/2008/06/perustuslakivaliokunnalle.html
http://kemppinen.blogspot.com/2008/06/tunnelma-oli-nolo.html
Hallituksen esityksen sivu:
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/vex3000.sh?TUNNISTE=HE+48/2008
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunto (huom. erityisesti eriävä
mielipide lopussa!):
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/tyvl_14_2008_p.shtml
Wednesday, October 29, 2008
Monday, October 27, 2008
Nuorisotyötä verkkoon
Viestintäministeri Suvi Lindén lupasi lasten ja nuorten mediafoorumissa 23.10.2008 tehostaa internetissä tapahtuvaa nuorisotyötä. Hyvä näin. Samalla kukkaron nyörit heltiävät 10 poliisin palkkaamiseen nettiä valvomaan. Kauhajoen jälkeen siis valvontaa tehostetaan.
Mistäköhän se johtuu, että vaikka erilaiset raportit ovat todistelleet vuosia mediakasvatuksen tarpeita, rahaa ei ole löytynyt palkkaamaan kymmentä mediakasvatuksen opettajaa, opettajankouluttajaa, nuorisotyöntekijää tms. Luulisi, että kasvatustyöllä tavoitettaisiin laajempia joukkoja ja turvattaisiin valistukseen, tietoon ja eettiseen vastuuseen nojaavaa tulevaisuutta. Vaan ei. 10 poliisia. 10 poliisia valvomaan internetiä, jonne on laskettu vuonna 2007 syötetyn 161 miljardia gigabittiä. Se tarkoittaa 3 miljoonaa kertaa enemmän tietoa kuin kirjoihin on ikinä kirjoitettu tai kuusi tonnia kirjoja jokaista maapallon asukasta kohti. 2010 ennustetaan, että digitaalista informaatiota syötetään nettiin 988 miljardia gigabittiä (lähde: Plfrey & Gasser (2008), Born Digital). Ja tätä valvoo 10 suomalaista poliisia. 10 poliisia.
Valvonta tuntuu yksinkertaiselta ratkaisulta monimutkaiseen ongelmaan. Mutta silti. Kannattaisin mielummin kasvatusta, ja josko saisi ne 10 mediakasvatukseen erikoistunutta opettajankouluttajaa, please.
Muuten, ministeri Lindén piti lasten ja nuorten mediafoorumissa puheen 23.10. joka julkaisiin myös netissä liikenne- ja viestintäministeriön sivuilla. Tätä kirjoittaessani puhe on oudosti kadonnut. Sivulla lukee vain "näyttöportletti on hetkellisesti pois käytöstä." Ovatkohan hakkerit iskeneet? Ja mikä on 'näyttöportletti'?
Mistäköhän se johtuu, että vaikka erilaiset raportit ovat todistelleet vuosia mediakasvatuksen tarpeita, rahaa ei ole löytynyt palkkaamaan kymmentä mediakasvatuksen opettajaa, opettajankouluttajaa, nuorisotyöntekijää tms. Luulisi, että kasvatustyöllä tavoitettaisiin laajempia joukkoja ja turvattaisiin valistukseen, tietoon ja eettiseen vastuuseen nojaavaa tulevaisuutta. Vaan ei. 10 poliisia. 10 poliisia valvomaan internetiä, jonne on laskettu vuonna 2007 syötetyn 161 miljardia gigabittiä. Se tarkoittaa 3 miljoonaa kertaa enemmän tietoa kuin kirjoihin on ikinä kirjoitettu tai kuusi tonnia kirjoja jokaista maapallon asukasta kohti. 2010 ennustetaan, että digitaalista informaatiota syötetään nettiin 988 miljardia gigabittiä (lähde: Plfrey & Gasser (2008), Born Digital). Ja tätä valvoo 10 suomalaista poliisia. 10 poliisia.
Valvonta tuntuu yksinkertaiselta ratkaisulta monimutkaiseen ongelmaan. Mutta silti. Kannattaisin mielummin kasvatusta, ja josko saisi ne 10 mediakasvatukseen erikoistunutta opettajankouluttajaa, please.
Muuten, ministeri Lindén piti lasten ja nuorten mediafoorumissa puheen 23.10. joka julkaisiin myös netissä liikenne- ja viestintäministeriön sivuilla. Tätä kirjoittaessani puhe on oudosti kadonnut. Sivulla lukee vain "näyttöportletti on hetkellisesti pois käytöstä." Ovatkohan hakkerit iskeneet? Ja mikä on 'näyttöportletti'?
Wednesday, September 24, 2008
Päivä Kauhajoen jälkeen
Kauhajoen tapahtumat 23.9. ovat kauhistuttavat ja kauhistuttavaa on myös meurannut mediamyllerrys loputtomine kuvareportaaseineen ja irvokkaine kommentteineen. Miten tämä maa on niin nopeasti menettänyt sen, mitä Richard Sennett kutsuu kirjassaan kunnioituksen periaatteeksi. Tämä koskee niin väkivallan ihannointia ja raaistumista, ihmistyön mitätöintiä irtisanomisin kuin median halua käyttää surua liiketoimintaan. Mitäpä tekee mediakasvatus tällaisissa pärskeissä?
Osittain kriisejä voidaan käsitellä mediakasvatuksen menetelmin. Opetushallitus julkaisi ohjeita tällaiseen: Mediakasvatus kriisien käsittelyn tukena.
Osittain kriisejä voidaan käsitellä mediakasvatuksen menetelmin. Opetushallitus julkaisi ohjeita tällaiseen: Mediakasvatus kriisien käsittelyn tukena.
Monday, June 16, 2008
Suomalaisen mediakasvatuksen historiaa
Tampereen yliopiston mediakasvatushankkeessa on yhdessä Mediakasvatusseuran kanssa julkaistu englanninkielinen artikkeli suomalaisen mediakasvatuksen historiasta.
Artikkelin ovat kirjoittaneet Reijo Kupiainen, Sara Sintonen ja Juha Suoranta. Artikkeli on julkaistu suomenkielisenä aiemmin Mediakasvatusseuran julkaisussa Näkökulmia mediakasvatukseen.
Decades of Finnish Media Education on vapaasti ladattavissa ja levitettävissä.
Artikkelin ovat kirjoittaneet Reijo Kupiainen, Sara Sintonen ja Juha Suoranta. Artikkeli on julkaistu suomenkielisenä aiemmin Mediakasvatusseuran julkaisussa Näkökulmia mediakasvatukseen.
Decades of Finnish Media Education on vapaasti ladattavissa ja levitettävissä.
Wednesday, April 23, 2008
Mediakasvatus varhaiskasvatuksessa
Stakes on julkaissut yhdessä mediamuffinssi-hankkeen kanssa Mediakasvatus verhaiskasvatuksessa -julkaisun, jonka tavoitteena on edistää mediakasvatuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia päivähoidon piirissä. Ks. lisää ja lataa opas Stakesin sivuilta.
Ruoka ja visuaalinen kulttuuri
Ruoka-astelmien kuvaaminen on oma tarkka ja vaivalloinen taiteen lajinsa. Miten saada surkea mömmö näyttämään hyvältä edes niin, että se etäisesti muistuttaa ateriaa.
Bundo300.com on vertaillut ruokamainoksia ja ruokapakkausten kuvia todellisuuteen. Paastoa ja katso. 100 vertailua löytyy Funtasticuksen sivuilta.
Thursday, March 06, 2008
Onko erämaassa keitaita?
Vesa Korhonen ja Leena Rantala julkaisivat viime vuoden viimeisessä Kasvatus-lehdessä (5/2007) artikkelin Opettajankoulutus - mediakasvatuksen autiomaa? Mediakasvatus opettajankoulutuksen opetussuunnitelmateksteissä. Kuten nimi antaa ymmärtää, tarkasteltavana oli eri yliopistojen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmat ja niissä oleva mediakasvatuksen osuus. Tutkijat katselivat miten mediakasvatus näkyy teksteissä ja mistä näkökulmasta mediakasvatusta niissä tarkastellaan.
Lopputulos oli, että mediakasvatus näyttäytyi yhtä poikkeusta lukuunottamatta melko ohuesti ja sirpalemaisesti, jopa "vinona". Keskeinen orientaatio mediakasvatukseen on edelleen teknis-välineellinen, eli mediakasvatus koskee opettajaopiskelijan mediataitojen kehittämistä ja uusien oppimisympäristöjen hallintaa. Puhetta yhteiskunnasta ja kulttuurista esiintyy vain harvoin.
Mediakasvatus on ollut peruskoulun opetussuunnitelman perusteista peruskoulun alusta asti 1970-luvulta mutta opettajankoulutuksessa on toistuvasti havaittu puutteita alueen kehittämisessä. Askeleita on otettu, mutta varovaisia.
Mediakasvatusta on alettu kehittämään nyt muilla sektoreilla. Varsinkin nuorisotyön koulutusohjelmat ovat vahvistaneet otetta. Olisiko nyt aika kääntääkin katse kouluista yhä vahvemmin kohti lasten- ja nuorten vapaa-ajan toimintaa? Tuliskohan panostuksille paremmin katetta? Jos mediakasvatus saataisiin kokonaan pois opetussuunnitelman perusteista voisi opettajankoulutuskin siirtää tämän pakkopullan huojentuneena syrjään.
Lopputulos oli, että mediakasvatus näyttäytyi yhtä poikkeusta lukuunottamatta melko ohuesti ja sirpalemaisesti, jopa "vinona". Keskeinen orientaatio mediakasvatukseen on edelleen teknis-välineellinen, eli mediakasvatus koskee opettajaopiskelijan mediataitojen kehittämistä ja uusien oppimisympäristöjen hallintaa. Puhetta yhteiskunnasta ja kulttuurista esiintyy vain harvoin.
Pohdittavaksi herää kysymys, ovatko sellaiset opettajat edelleen tulevaisuudessa harvinaisia, joiden kasvattajuuteen sisältyy myös ymmärrys median yhteiskunnallisista kytkennöistä ja kehityspiirteistä?
Mediakasvatus on ollut peruskoulun opetussuunnitelman perusteista peruskoulun alusta asti 1970-luvulta mutta opettajankoulutuksessa on toistuvasti havaittu puutteita alueen kehittämisessä. Askeleita on otettu, mutta varovaisia.
Mediakasvatusta on alettu kehittämään nyt muilla sektoreilla. Varsinkin nuorisotyön koulutusohjelmat ovat vahvistaneet otetta. Olisiko nyt aika kääntääkin katse kouluista yhä vahvemmin kohti lasten- ja nuorten vapaa-ajan toimintaa? Tuliskohan panostuksille paremmin katetta? Jos mediakasvatus saataisiin kokonaan pois opetussuunnitelman perusteista voisi opettajankoulutuskin siirtää tämän pakkopullan huojentuneena syrjään.
Subscribe to:
Posts (Atom)