Digitaalisella aikakaudella tekijänoikeusjärjestöt ovat tehostaneet toimintaa. Digitaalista kulttuuria vaalivan ajatelutavan mukaan mahdollisimman vapaa ja laaja aineistojen leviäminen on arvo sinänsä. Perinteinen kulttuuri taas vannoo niukkuuden arvon nimeen, mitä harvinaisempaa, hankalampaa ja mitä vähemmän, sitä arvokkaampaa ja parempaa. Sähköposti toimii esimerkiksi vapaan levittämisen ja vapaiden lisenssien ja ohjelmistojen nimissä. Periaatteessa olisi ihan mahdollista, että joka sähköpostista maksettaisiin vaikka 0,030 euroa, tai vaikka tästä blogin kirjoittamisesta.
Tekijänoikeusjärjestöt suuntaavat katseensa nyt kouluihin. Mediakasvatusseuran listoilla ilmestyi seuraava tiedote:
LUVAT KUNTOON KOULUISSA
Luvaton elokuvien esittäminen oppilaitoksissa ei ota loppuakseen. Tekijänoikeusyhdistys Tuotos ry tiukentaa linjaansa asian suhteen syksystä alkaen. Luvatonta esittämistä kitketään kanteilla, joita voidaan nostaa luvatta toimivia kouluja/kuntia kohtaan. Tieto luvattomasta esittämisestä pyritään hankkimaan Tuotoksen jäsenyritysten kautta vinkeillä, jotka varmistetaan koululle tehtävällä tiedustelulla. Ennen tiedustelua varmistetaan, että koululla ei ole asiamukaista lisenssiä Tuotoksen kanssa. Kouluissa ja päiväkodeissa ei voi esittää elokuvia ilman asianmukaista lupaa. Luvasta ja esittämiseen oikeuttavasta lisenssistä saa lisätietoa osoitteessa www.tuotos.fi ja kirsi.niittyinpera@tuotos.fi
Ei muuta kuin kouluja ilmiantamaan.
2 comments:
Kuulostaa aika mielettömältä lähteä tältä linjalta hankaloittamaan opetussuunnitelman perusteissa mainittujen (so. velvoittavien) tavoitteiden toteuttamista. Opetusministeriön tulisi tämän salapoliisityön sijaan olla aloitteellinen tekijänoikeuksien haltijoiden suuntaan ja tehdä sopimus, joka mahdollistaa Suomessa julkaistujen videoiden esittämisen luokkatilassa. Näin on tehnyt esimerkiksi kuntaliitto Teoston suhteen. Museoissa voi tämän sopimuksen suojissa esittää Teosto-musiikkia sisältäviä dokumenttielokuvia yms. ilman mitään ongelmia. Näin tulisi toimia myös koulumaailmassa.
Erityisen kummallista tämä on minusta tilantessa, jossa suomalainen av-tuotanto on pääosin valtion tukemaa. AV-tuottajien vihamielinen suhtautuminen opetuskäyttöön tuntuu siksi erityisen epäreilulta.
Ulkomaalaisten oikeudenhaltijoiden kanssa tilanne on tietysti vähän toinen, mutta siinäkin lainsäädännöllä voitaisiin vaikuttaa asiaan.
Kummitteleekohan taustalla ajattelumalli, jossa koulu rinnastuu jonkinlaisena tuotantolaitoksena kaupallisiin toimijoihin - ja tämä on sekoittanut tuottajien päät. Niin taikka näin, minua alalle valmistuneena ja myös av-tuotannon tekijänä tällainen suhtautuminen harmittaa.
Post a Comment