Mediakasvatusta kouluihin

Mediakasvatusseura jäsenjärjestöineen ja Viestinnän keskusliitto ehdottavat peruskoulun opetussuunnitelmatyöryhmälle, että mediakasvatukseen saataisiin yksi viikkotunti läpi koko peruskoulun, eri oppiaineisiin integroituna.

Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat.

Seuran ja VKL:n esitys kokonaisuudessaan.


Opetussuunnitelmatyöryhmä luo tuntiraameja seuraavalle opetussuunnitelman uudistukselle ja ryhmältä odotetaan esitystä tuntijaosta ensi keväänä.

Paineita mediakasvatuksen selkeyttämiseksi ja lisäämiseksi kouluopetukseen on sekä EU:n että kansalliselta tasolta. Ehkäpä se toisi myös joitain muutoksia koulutyöhön ja opettajien yhteistyön lisäämiseksi.

EU tiedottaa: Medialukutaito kaikille

EU-komissio on antanut suosituksia medialukutaidosta. Lyhyt johdanto asiaan löytyy myös suomeksi.

Suomalaista käynnissä olevaa opetussuunnitelmauudistusta koskien mielenkiintoinen kohta on muun muassa tämä: "komissio kehotti ... tänään EU-maita käynnistämään keskustelun keinoista, joilla medialukutaidolle voitaisiin antaa enemmän näkyvyyttä opetuksessa".

Saa nähdä miten komission kehoitukseen täällä tartutaan.

Tampereen mediakasvatushanke päättyi

Tampereen yliopiston reilut kolme vuotta kestänyt mediakasvatushanke päättyi toukokuun lopussa. Hankkeessa on vedetty mediakasvatuksen 25 opintopisteen sivuaineopintoja vuoden 2006 alusta. Opiskelijoita on ollut lähes kaikilta yliopiston laitoksilta, kärjessä varhaiskasvatus, opettajankoulutus, kasvatustiede, tiedotusoppi ja informaation tutkimus. Mediakasvatuksen peruskurssilla opiskelijoita on ollut säännöllisesti noin 200 ja koko 25 opintoviikon kokonaisuutta on suorittanut noin 60 opiskelijaa vuosittain.

Hanke rahoitettiin opetushallituksen hankerahoituksella ja siihen oli palkattu yksi yliassistentti. Opinnot jatkuvat edelleen, eri laitosten opetusresurssein, mutta palkattua koordinaatiota ei enää ole. Hankkeelle on pyritty kuumeisesti saamaan jatkoa, mutta rahoitus on jäänyt uupumaan.

Kyseinen hanke on yksi esimerkki mediakasvatuksen arkipäivästä. Hankkeita riittää, mutta jatkuvuus ontuu.

Hankkeesta jäi Tampereen yliopistoon Tampereen yliopiston Mediakasvatuskeskus, joka edelleen kokoaa tietoja opetuksesta ja tutkimuksesta.

Remix ja Disney

Osallisuuden yhteiskunnassa on pidetty tärkeänä, että mediavirrat ovat jatkuvasti liikkeessä. Julkaistu materiaali voidaan kierrättää ja miksata uuden materiaalin osaksi. Tekijänoikeusnäkökulmasta digitaalisen materiaalin monistaminen, remiksaaminen ja muokkaaminen uuteen kuosiin on vaikea. Se on digitaalisen materiaalin olemus ja mahdollisuus mutta myös vahva vastustamisen kohde.

Varsinkin Disney-yhtiö, joka itse on ammentanut tarinansa kulttuurien, satujen ja taiteen perinteistä, on haukkana vahtimassa omia tekijänoikeuksiaan. Paitsi, että Disney-tuotanto on remiksannut muista tarinoista ja kuvista uusia tarinoita ja elokuvia, se on myös kierrättänyt elokuvissaan omia materiaalejaan. Tässä ei tietenkään ole mitään outoa, sillä animaation teossa on aina pyritty löytämään keinoja tuotannon helpottamiseksi. Jokaisen ruudun piirtäminen erikseen ei vain ole oikein taloudellista.

Mielenkiintoista on, että nuori ruotsalainen elokuvaharrastaja on digitaalsin välinein paljastanut Disneyn käyttämiä liikeratoja, jotka toistuvat useissa elokuvissa. Kun liikeradat ovat valmiina, hahmoja muuttamalla saadaan uusia kohtauksia tehtyä nopeammin ja halvemmin.

"Paljastus" liittyy siis kahteen asiaan: siinä on käytetty kierrätystekniikoita ja asialla on ollut nuori fani ja elokuvanharrastaja. Fanitutkija Henry Jenkinsille kyse on konvergenssin kulttuurista ja sen toimijoista, jotka käyttävät aikaa ja vaivaa ratkoakseen erilaisia mediakulttuuriin liittyviä kysymyksiä ja pulmia.

Tämä jos mikä, lisää medialukutaitoa. Oheisesta videosta voi nähdä miten Disneyn liikeradat monistuvat (jos video YouTubessa kovin kauaa pysyy.

Hyvä paha media ja kasvatus

Tampereen yliopiston mediakasvatushanke järjesti maaliskuun lopulla seminaarin Hyvä paha media ja kasvatus. Seminaarin alustuksia on kuunneltavissa myös Radio Moreenissa. Moreeni kuuluu Tampereen alueella 98.4 MHz ja kaapelissa 101.5 MHz sekä netissä suorana.

Moreenin taltioinnit lähetetään kolmessa osassa seuraavasti:

Osa 1 Frans Mäyrä
Tiistaina 14.4. klo 19 (uusinta sunnuntaina 18.4. klo 13.30)

Osa 2 Tere Vadén
Tiistaina 21.4. klo 19 (uusinta su 25.4. klo 13.30)

Osa 3 Kooste iltapäivän puheenvuoroista (Minna-Riitta Luukka, Reijo Kupiainen, Leena Rantala)
Tiistaina 28.4. klo 19

Kohti eksklusiivista mediakasvatusta?

Filosofi Heikki Mäki-Kulmala totesi tavatessamme taannoin, että olo on kuin sotaan valmistauduttaessa. Hän tarkoitti tällä sitä, Lex Nokia, yliopistouudistus ja monet muut nykyajan kiireellä toteutettavat toimenpiteet näyttävät johtavan sisäänpäin kääntymiseen, varustautumiseen, vihamieliseen kilpailuun, salailuun ja tarkkailuun. Aamulehden haastattelussa Liikenne- ja viestintäministeriön viestintäverkkoyksikön päällikkö Juhapekka Ristola toteaa, että lex Nokia tarkoittaa käytännössä internetin, nettisähköpostien ja yhteisöpalveluiden sulkemista yrityksiltä, kouluilta, yliopistoilta, kirjastoilta jne. Sähköpostiliikenteen seuraaminen on turhaa, ellei suljeta myös muita teitä välittää viestejä maailmalle.

Näyttää tosiaan siltä, että sotatilaan valmistaudutaan, samalla kun Suomessa kaivataan uusia innovaatioita talouden vahvistamiseksi. Se on tainnut unohtua, että useimmat nykyajan innovaatiot muun muassa uuden median alueella syntyvät kollaboraation ja vapaan yhteistoiminnallisuden alueella. Tästä jauhavat mm. Don Tapscott ja Anthony D. Williams kirjassaan Wikinomics. How Mass Collaboration Changes Everything. Heidän mukaansa avoimuus ja jakaminen ovat uuden talouden lähes välttämättömiä ehtoja. Yritysten innovaatiokyky syntyy yhteistyössä ja avoimissa pinnoissa muiden kanssa, ei sulkeutumalla omiin laboratorioihin. Internetin yhteisöpalvelut toimivat tällä periaatteella. Jos pääsy niihin estetään, mistä malli jakamisen kulttuurille saadaan?

Entä mitä tekevät kirjastot, kun asiakkailta täytyy sulkea internet? Mitä tekevät mediakasvattajat kouluissa ja oppilaitoksissa? Ainakin digitaalinen kuilu kasvaa.

Näillä toimin tietoturvaa edistetään pääasiassa poissulkemisen periaatteella. Tämä on tasan päinvastainen kuin medialukutaidoissa korostettu saavutettavuuden (access) periaate. Siinä missä EU korostaa inklusiivista mediakasvatusta Suomessa päädytään eksklusiiviseen malliin.

Näinkö todella?

Koulun ja vapaa-ajan tekstikäytänteet

Sain juuri luetuksi Jyväskylän yliopiston soveltavan kielentutkimuksen keskuksen raportin Maailma muuttuu – mitä tekee koulu? Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Muuttuvat teksti- ja mediamaisemat. Oppilaat ja opettajat kielen ja tekstien käyttäjinä koulussa ja vapaa-ajalla.

Nyt julkaistussa raportissa on tutkittu laajasti 9-luokkalaisten ja heidän äidinkielen ja kirjallisuuden ja kielten opettajien tekstien ja median käytön tapoja. Mielenkiintoista on erityisesti, miten oppilaat sosiaalistuvat koulun tapoihin. Toisaalta taas opettajien ja oppilaiden vastaukset samoihin kysymyksiin näyttävät eroavan hyvinkin paljon toisistaan. Esimerkiksi 36 % ädinkielen ja kirjallisuuden opettajista arvioi että oppitunneilla käsitellään oppilaiden tekstejä joskus, 9 % mukaan usein. 18 % oppilaista oli sitä mieltä, että oppilaiden tekstejä käsitellään joskus, 47 % mukaan ei koskaan. Vastaavasti 13 % opettajista vastasi ei koskaan. Oppilaat arvioivat myös pääsääntöisesti, että verkkomateriaaleja käytetään opetuksessa harvoin tai ei koskaan. Opetttajat näkivät tämänkin hieman toisin. Mistähän erot mahtavat johtua? Kokevatko opettajat ja oppilaat opetuksen aivan eri tavoin?

Tutkimus vahvistaa myös sitä, että opettajat elävät erilaisessa mediamaailmassa kuin oppilaat ja koulun tämän mukana. Koulu jopa vahvistaa tekstikäytänteiden erilaisuutta. Tutkimuksessa summataan seuraavasti:

Koulun ja vapaa-ajan teksti- ja mediamaisemat eivät juuri kohtaa oppilaiden näkökulmasta niin sisällöltään kuin käytänteiltäkään. Koulussa keskitytään erityisesti koulun teksteihin, ja monimediaisen pedagogiikan periaatteet ovat koulussa vielä hyvin kaukaisia.

Myös osa opettajien omista vapaa-ajan käytänteistä on erillään koulun käytänteistä, vaikka ne pääasiassa myötäilevät koulun teksti- ja mediamaisemaa.

Empiirinen tulos myötäilee paljolti sitä mitä kirjoitimme Sara Sintosen kanssa kirjassamme Medialukutaidot, osallisuus, mediakasvatus (Gaudeamus 2009). Asiasta on saanut aina silloin tällöin keskustella kiivaastikin. Onneksi nyt on empiiristä tutkimusta valottamassa asiaa. Tosin täytyy muistaa, että koulut ja opettajat ovat erilaisia. Tilastollisin menetelmin saadaan vain yleiskuva asiasta.

Mitä tulos stten kaikknensa tarkoittaa? Jyväskyläläiset tutkijat esittävät, että

iso kysymys onkin, millaisia pedagogisia ratkaisuja tulisi kehittää, jotta ne vastaisivat yhteiskunnan ja sen kansalaisten tarpeita ja hyödyntäisivät oppilaiden käytänteitä.

Suomalaista tietoturvaa

Tänään maanantaina 2.2. 2009 käynnistyi koulujen Sanomalehtiviikko ja keskiviikkoa 4.2. käynnistyy kansallinen tietoturvaviikko.

Suomalaista tietoturvakeskustelua on hallinnut viime aikoina Lex Nokiaksi -kutsuttu viestinnän tietosuojalain muutos, josta Helsingin sanomat uutisoivat 1.2. Uutisessa esitettiin, että Nokia olisi painostanut lainmuutoksen valmistelijoita ja uhannut vetäytyä Suomesta työpaikkoineen ellei lainmuutosta saada aikaan. Polittiikot eivät tietenkään ole kuulleet mitään. Eduskunta äänestää laista ensi viikolla. Lakimuutoksen kriittinen kohta on, että se suo työnantajille poliisia laajemmat valtuudet tarkastella työntekijöiden sähköpostiliikennettä. Myös taloyhtiöt, yliopisto ja koulut voivat lakimuutoksen myötä urkkia sähköpostiliikennettä. Lain valmistelussa on erikoista, että kriittiset asiantuntijalausunnot eivät ole merkinneet mitään muutoksen valmistelussa.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Stasi, anteeksi Sasi on luonnehtinut asiaa seuraavasti (20.11. 2008):

Useat asiantuntijat ovat rinnastaneet työnantajan viranomaiseen. Me olemme tulkinneet asian eri tavalla, koska työnantaja ei ole viranomainen, vaan rinnakkainen kansalainen.

Lakimuutoksen vastustajat kokoontuvat mielenosoitukseen Helsinkiin torstaina 5.2. klo 14.30 Eduskuntatalolle. Lakimuutosta vastustava kampanja julkaisee myös tv-mainoksia kuluvalla viikolla MTV3:lla.

Toivottavasti tietoturvaviikko ei osoita, että tietoturvalla tarkoitetaan pääasiassa urkinnan lisääntymistä, teknisten estolaitteiden voittokulkua ja tiedon saannin vaikeutumista. Tämän suuntaista liikehdintää ovat olleet vauhdittamassa ääri-ilmiöt, kuten kouluampumatapaukset ja yritysvakoilu. Ratkaisuja haetaan usein mielummin tekniseltä kuin sosiaaliselta tasolta.

Koulujen sanomalehtiviikko toimii onneksi sosiaalisella tasolla lisäten medialukutaitoa ja kriittisyyttä. Mutta riittääkö yksi viikko? Tuoreen Jyväskylän yliopistossa tehdyn laajan kyselyn mukaan 9-luokkalaisista 38% sanoo, että äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla käytetään sanomalehtiä oppimateriaalina harvoin. 9% esittää, että ei koskaan.

Kuinka ollakkaan, etanaposti toi juuri 6-luokkalaisten vanhemmille lähetetyn Mediakasvattajan kenttäoppaan. Nyt lukemaan...