Nytkö se taas tulee? ATK. ICT. Kouluissa oli aikoinaan ATK-luokkia (Automaattinen Tietojen Käsittely) – ja on ehkä vieläkin – jotka olivat varsin salaperäisiä saarekkeita. Niitä hallitsi ATK-opettaja, eikä pääsyä luokkiin juuri muilla ollut.
SITES-tutkimus on nostanut uudelleen esiin ajatuksen ATK:n paluusta kouluihin. Helsingin sanomien
(2.12.) ja
(11.12) mukaan nyt harkitaan jopa ATK:ta takaisin oppiaineeksi.
Uutisoinnissa tähdennetään, että oppilaat eivät hallitse "tietokoneen hyötykäyttöä". Hyötykäytöllä tarkoitetaan epäilemättä ms officen peruskäyttöä ja toivoa vain sopii että Microsoftilla ei olisi näppejään pelissä. Nokialla ainakin on. Jotenkin vähän tuntuu, että tulevaisuutta katsotaan kovasti selkä edellä. Taulukkolaskenta ja ms word eivät välttämättä ole enää sosiaalisten medioiden aikakaudella kaikkein keskeisintä tietotekniikkaa, eikä kaikki internetin käyttö vain "huvikäyttöä". ATK-näkemys kuulostaa auttamattoman vanhanaikaiselta.
Olen samaa mieltä, mitä Olli Vesterinen kirjoittaa blogissaan: koulussa olisi otettava huomioon faktiset lasten ja nuorten median ja tietokoneen käytön tavat ja lukutaidot ja nivoa niitä koulun ja oppimisen (ja työelämän) kannalta mielekkäisiin tavoitteisiin ja mediataitoihin. Koulun wikien, blogien, kuvagallerioiden, YouTube-kanavan ja monen muun media-aineiston julkaiseminen tuottaa myös tietokoneen käytön perustaitoja, jotka nivoutuvat verkkoelämässä tarvittavan vastuun, medialukutaidon ja kriittisyyden taitoihin. Muualla maailmassa suuntaudutaan enemmän ATK:sta mediakasvatukseen ja medialukutaidon kehittämiseen. Toimistotaitojen sijaan olisi luotava pikemminkin jonkinlaisia luovia tiloja ja mahdollisuuksia, jos Suomen kilpailukykyä ajatellaan.
Tässä pieni sitaatti Vesteriseltä:
Lisäksi uskotaan voimallisesti tvt:n koulukäytön lisäämiseen ja sen myötä oppimistulosten paranemiseen ja koulukulttuurin oppimisnäkemykselliseen nykypäiväistymiseen. Pyrkimykset ovat hyviä, ei siinä mitään. Jotain kuitenkin kokonaisuudesta puuttuu. Se että lapset eivät ole missään koulutuksen vaiheessa nollatasolla, erityisesti tieto- ja viestintätekniikan ja internetin käyttötapojen kohdalla. Lapset suorastaan kantavat mediakulttuuria kouluun kuin kuraa kenkien pohjassa. Selvitysten johtopäätökset ja esitetyt ratkaisumallit pyrkivät kuitenkin pitämään koulut siisteinä mm. jättämällä nämä kuraiset kengät eteiseen. Valitettavasti ulos välitunnille, puhumattakaan koulun jälkeen kotiin, ei voi mennä ilman kenkiä. Lapsi ei siis ole - ainakaan tieto- ja viestintätekniikan taidoissa - pelkkä puun taimi, jota voidaan äärettömästi muokata puutarhan yleisilmeeseen sopivaksi.
Selkeämpi haaste kouluille onkin tasoittaa oppilaiden erilaisia lähtökohtia tällä alueella eli järjestää sellaista toimintaa, jossa eri tieto- ja viestintätekniikkaan liittyviä ilmiöitä hallitsevat pystyvät jakamaan tietojaan, taitojaan ja ymmärrystään. Toki opettajakin voi jakaa esim. hänen tapojaan lähettää virallisia sähköposteja mutta luultavasti tasoittamisen suunta on oppilaista opettajaan päin tai oppilaiden kesken. Myöhemmässä vaiheessa on toki luontevaa miettiä esimerkiksi matematiikan opetuksessa taulukkolaskennan saloja. SITES-tyylisen tilastoinnin perusteella suomalaisoppilaiden keskinkertaisesta taulukkolaskentaohjelmien osaamisesta ei kuitenkaan voida vetää vielä huimia johtopäätöksiä. Todennäköisesti lasten ja nuorten mediakulttuurisen hengittämisen syrjään työntävä tietotekniikan oppiaine ei siis olisi ratkaisu ongelmiimme.
