Videotivolin, Tampereen yliopiston mediakasvatushankkeen ja Opekon
Listen to me -mediaseminaari järjestettiin 8. ja 9.3 2007 Tampereen yliopistolla. Seminaarissa käsiteltiin lasten ja nuorten mahdollisuudesta kertoa mediassa kipeistä asioista, sosiaalisista ongelmista, eriarvoisuudesta, mutta myös persoonallisia tarinoita arjesta.
Seminaarin aloitti dokumenttiohjaaja
Angelo Loy, joka esitti mm. nairobilaisten katulasten omia kertomuksia omasta elämästään. Loyn yksi hanke oli slummitelevision pystyttäminen Nairobiin. "Afrikkalainen aapinen" puolestaan toi esiin lasten ja nuorten arkea, jossa törmäsivät maaseutu ja kaupunki, traditio ja nykyaika jne.
Varsin kiinnostavan näkökulman Loyn materiaaleihin toi tutkija
Samuel Raunio, joka kertoi Planin tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin suomalaisnuorten tietoja kehitysmaista. Nuorten kehitysmaakuva on varsin stereotypinen ja vastaa valtamedian kehitysmaakuvaa. Tutkimuksesta lisää
Planin sivuilla.
Antti Pelttari esitteli median tekemistä osaksi kouluarkea ja torstain pääti
Jean Bitarin Säpinää Hakunilassa -dokumentti, joka kuvaa suomalaisnuorten ja maahanmuuttajien arkea koulun lomassa.
Perjantaiaamun aloitti
Listen up! -organisaation tuottaja
Austin Haerbele, joka pyrkii tuomaan yksilön tarinan kautta esille tuhansien tarinat. Esimerkiksi latinalaisessa Amerikassa yleinen köyhien kohtalo tulee esille tässä Ricardon tarinassa:
Unicefin Magic-projektin koordinoija
Chris Schuepp kertoi puolestaan minuuttivideoista, joiden avulla mm. romaninuoret ovat voineet kertoa arjestaan tarinoita, jotka ovat heille tärkeitä, ja joissa oma ääni saadaan esille. Minuuttivideoita voi katsoa ja lähettää osoitteeseen:
http://www.theoneminutesjr.org/Myös suomalaisia minuttivideoita on tarjolla Ylen
Superfarmissa.
Helen Ward ja Jane Crawford kertoivat
Barnados-säätiön SECOS-projektista, jossa seksuaalisesti hyväksikäyteyt lapset ja nuoret pyrkivät voimaantumaan median avulla, kertomalla tarinoitaan julkisuuteen.
Lopuksi käytiin paneelikeskustelua suomalaisesta mediakasvatuksesta ja nuorten mahdollisuudesta osallistua mediaan.
Lapsilla ja nuorilla on omia tarinoita, joskus hyvinkin rankkoja, jotka eivät kovin helposti pääse mediassa esiin heidän itsensä kertomina. Aikuisten olisi kuitenkin syytä kuunnella myös lapsia ja nuoria. Maailma on myös heidän.