Lastensuojelun näkökulma mediakasvatuksessa
Opetusministeriön käynnistämässä Mediamuffinssi-hankkeessa ja Stakesin varhaiskasvatuksen verkkopalvelu Varttuassa suositeltiin päiväkoti-ikäisille lapsille ikärajaltaan alle 7-vuotiailta kiellettyä elokuvaa. Suositusta muutettiin vasta mielenterveyden asiantuntijoiden tartuttua asiaan lehtihaastatteluissa. Ikärajaltaan K-15 elokuvaa Lilja 4-ever on suositeltu osana naiskaupan ja prostituution vastaista kasvatustyötä yläasteikäisille, joista suurin osa on alle 15-vuotiaita. Muitakin esimerkkejä on siitä, että julkisin varoin tuetuissa mediakasvatushankkeissa lainmukaisia, velvoittavia ikärajoja rikotaan. Tuoreessa Mediamuffinssi-materiaalissa neuvotaan kasvattajia käsittelemään lööppejä päivähoidossa tai koulussa mediakasvatuksen nimissä. Tämä ei ole lapsen oikeusturvan mukaista kasvatusta: kiinnostuksen kiinnittäminen lööppeihin ja/tai niiden konkreettinen esittäminen etenkin päivähoitoikäisille lisää lasten vaurioitumista mediasta.
Hallitusohjelman toimenpideluonnoksessa oli kyse juuri lasten suojelemisesta median vahingollisilta vaikutuksilta, mm. mediaväkivallalta. Miten tämänkaltaiset toimet edistävät hallitusohjelman toteutumista ja mikä yhteiskunnan taho on vastuussa verovaroin rahoitetun hankkeen lapsille ja perheille koituneista haitoista?
Asiantuntevaan mediakasvatukseen kuuluu lasten ja nuorten mielenterveyden huomioon ottaminen sekä lainmukaisten rajoitusten seuraaminen. Verovaroin tuotettujen hankkeiden tulee kestää myös mielenterveysasiantuntijoiden arviointi. Laillistettujen mielenterveyden ammattilaisten asiantuntemus olisi otettava huomioon jo mediakasvatuksen suunnittelussa, eikä lastensuojelua tulisi vähätellä. Lasten- ja nuortenpsykiatrian asiantuntijoiden huoli haitoista luokitellaan helposti turhaksi pelon lietsonnaksi. Mediakasvatus ei yksinään riitä suojelemaan lapsia median haitoilta. Tarvitaan yhteiskunnan asettamia rajoja ja niiden noudattamista.
Vastuullinen mediakasvatus ei ole myöskään mahdollista, ellei ole terveydenhuollollista asiantuntemusta haittavaikutuksista. Väkivalta- ja kauhuelokuvien tai pelien ja suositusikärajojen rikkomisen haitallisista mielenterveysvaikutuksista on tietoa, mutta se näyttää puuttuvan näiden hankkeiden johdosta ja koordinoinnista. Opetusministeriössä ja sen mediakasvatusprojekteissa tarvitaan median haitallisten mielenterveysvaikutusten asiantuntijuutta. Opetusministeriön mediakasvatuksen työryhmässä täytyy olla edustettuna lasten mielenterveys- ja vahingollisuusasiantuntemus.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus panostaa median haitallisten mielenterveysvaikutusten asiantuntijuuden saamiseksi opetusministeriöön ja/tai mediakasvatushankkeisiin hallitusohjelman todelliseksi toteuttamiseksi ja
millaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä mediakasvatuksen valtakunnallisten ohjeiden luomiseksi?
Helsingissä 5 päivänä syyskuuta 2006
Päivi Räsänen /kdEduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Räsäsen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 647/2006 vp:
Aikooko hallitus panostaa median haitallisten mielenterveysvaikutusten asiantuntijuuden saamiseksi opetusministeriöön ja/tai mediakasvatushankkeisiin hallitusohjelman todelliseksi toteuttamiseksi ja
millaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä mediakasvatuksen valtakunnallisten ohjeiden luomiseksi?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Mediaintensiivisessä yhteiskunnassa tarvitaan sekä suojelullisia että edistäviä toimia. Merkittävä osa alaikäisten suojelutoimista perustuu lainsäädäntöön. Kuvaohjelmien tarkastamisesta annettu laki (775/2000 ) tuli voimaan 1.1.2001. Lain keskeinen lähtökohta on alaikäisten suojelu heidän kehitystään haittaavalta aineistolta. Opetusministeriön alainen Valtion elokuvatarkastamo toteuttaa laissa säädetyt toimenpiteet, joista tärkeimmät ovat kuvaohjelmien ennakkotarkastus ja ohjelmien rekisteröinti. Elokuvatarkastamon tarkastajien kelpoisehtona on perehtyneisyys lasten kehitykseen. Samoin valituselimenä toimivan Valtion elokuvalautakunnan jäsenistä osan on oltava perehtyneitä lasten kehitystä koskeviin kysymyksiin.
Opetusministeriö valmistelee parhaillaan hallituksen esitystä eduskunnalle kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain ikärajojen muuttamisesta. Ehdotettu uusi 13-vuoden ikäraja parantaa tarkastusviranomaisen mahdollisuutta oikean ikärajan asettamiselle.
Opetusministeriössä on valmisteilla Valtion elokuvatarkastamon tehtävien laajentaminen koskemaan nykyisten tehtävien lisäksi tiedottamista, mediakasvatusta ja tutkimusta.
Nykyisen hallituksen ohjelman mukaisesti opetusministeriössä on laadittu toimintaohjelmaluonnos lapsille suunnatun mediaväkivallan vähentämiseksi (Mediaväkivalta.Lapset ja media. Opetusministeriön monisteita 2004:10). Valmistelu perustui laajaan kuulemiskierrokseen, johon osallistui kymmeniä tahoja, muun muassa lastensuojelujärjestöjä, media-alan edustajia, viranomaistahoja sekä tutkijoita. Lasten kehitystä koskeva asiantuntemus tuli vahvasti esille kuulemisissa. Toimintaohjelmaluonnoksesta järjestettiin kaikille avoin lausuntokierros.
Lausuntokierroksen pohjalta opetusministeriö käynnisti vuonna 2005 Lapset ja media -toimintaohjelman osana konkreettisia hankkeita, jotka ovat luonteeltaan sekä edistäviä että suojelullisia. "Mediamuffinssi"-hankkeen tavoitteena on vaikuttaa lasten median käyttöön ja lisätä lasten mediataitoja. Kohderyhmänä ovat alle 8-vuotiaat lapset ja muun muassa päiväkodeissa ja koulujen ilta- ja aamupäivätoiminnassa heidän kanssaan toimivat aikuiset. Opetusministeriö ei itse toteuta henketta, vaan keskeiset toimijat ovat järjestöt (Kerhokeskus, Koulukino ja Mediakasvatusseura Metka), joilla on kokemusta ja asiantuntemusta mediakasvatuksen, kasvatuksen ja lasten kehityksen alueilta. Hankkeessa on mukana myös suuri joukko muita toimijoita, kuten mediakasvatuksen, kasvatuksen ja lastensuojelun viranomaisia ja organisaatioita. "Mediamuffinssi" -materiaalin suunnittelussa ja käytännön toteutuksessa on käytetty lukuisia ulkopuolisia asiantuntijoita. Opetusministeriö on lisäksi käynnistänyt hankkeen toteuttamisen eri vaiheita koskevan tieteellisen tutkimuksen, johon osallistuu tutkijoita Tampereen ja Jyväskylän yliopistoista. Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään jatkossa hankkeen edetessä.
Eräänä suojelullisena toimena lasten ja nuorten turvallisemman mediaympäristön luomiseksi opetusministeriö julkaisi helmikuussa 2006 "Turvallisten sisältöjen valikointi ja arviointi" -selvityksen, joka antaa tietoa kunnille, kouluille, kirjastoille ja kotitalouksille Internetin suodatin- ja estojärjestelmistä, joiden avulla lapsia ja nuoria voidaan estää joutumasta kohtaamaan kehitystasolleen haitallisia verkkosisältöjä.
Opetusministeriö asetti 8.2.2006 työryhmän, jonka tehtävänä on laatia ehdotus mediataitojen ja -osaamisen kehittämisen toimenpideohjelmaksi osana kansalais- ja tietoyhteiskuntataitojen edistämistä. Toimenpideohjelma keskittyy mediakasvatukseen esi- ja perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa sekä ammatillisten opintojen yhteisinä painotuksina. Työryhmä ottaa työssään huomioon myös näiden alojen opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämistarpeet.
Opetusministeriön työryhmässä "Mediataitojen ja -osaamisen kehittämisen toimenpideohjelma" on ollut lastensuojelullinen näkökulma esillä. Viimeksi asiantuntijana kuultiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tunne-projektin asiantuntijaa turvallisesta mediankäytöstä. Työryhmässä on mietitty liiton ja projektin kokemuksista nousevia toimenpiteitä. Työryhmässä on seurattu lastensuojelullisesta näkökulmasta ja mediatraumoista käytyä keskustelua ja tutustuttu mediatrauma-asiantuntijoiden uusiin kirjoihin. Työryhmässä on mahdollista kuulla vielä erityistä "haitallisten mielenterveysvaikutusten asiantuntijaa".
Työryhmän työskentelyssä on lastensuojelullinen näkökulma ollut koko ajan esillä. Työryhmän raportissa aiotaan käsitellä monipuolisesti mediakasvatuksen ja -osaamisen ongelmia ja kasvattajien huolia median vaaroista. Työryhmän työ jatkuu tammikuun 2007 loppuun, ja loppuraporttiin tulee toimenpide-ehdotuksia.
Helsingissä 26 päivänä syyskuuta 2006
Kulttuuriministeri Tanja Saarela
