Hei, me blogataan! Blogi ja Jaiku

Tampereella siis 15.10. seminaari uusista lukutaidoista ja sosiaalisesta mediasta. Ole läsnä:
seminaarin blogiosoite on:
http://heyweareblogging.blogspot.com/

Ja jaiku-osoite:
http://jaiku.com/channel/NewLiteracies

Osallistu, keskustele, jaikuile online

Ei ole helppoa - Amerikan mailla!

Dave LaMorten blogista ja podcastista Teaching for the future kuulee aina mielenkiintoisia asioita USA:laisesta koulumaailmasta. Nyt Dave raportoi opettajasta, joka sai potkut tuotuaan sarjakuvaa kouluun. En kyllä ymmärrä tuota kaksinaismoralismia mitä kasvatuslaitos pitää sisällään. No, onneksi pyssyjä saa vielä kouluissakin kanniskella - ja tämä oli ironiaa, mitä syvästi painotettakoon.

Teacher Resigns over Comic Book

from Teaching for the Future with Dave LaMorte by Dave LaMorte

Recently a high school teacher in Guilford, CT has resigned because of a controversy that has arisen over his decision to give a student a comic book as part of a class assignment. The teacher decided to resign because of complaints made by parents that the comic was offensive. So offensive in fact that according to a New Haven Register article the student's father described it as "borderline pornography". (Scarborough King 2007)

The comic that caused the controversy is a graphic novel by Dan Clowes called Eight Ball #22. Clowes is the creator of Ghost World and is know for dealing with very adult topics in his work. The parents of the student were offended by how Clowes address topics of sexuality, rape, and murder in his story. Clowes is well regarded in mainstream media and has even begun to do a comic for the New York Times. (MacDonald 2007)

I found this so interesting because I am putting together a lesson plan about zines and most of my exemplars are independent comic zines. As I'm reading this article I'm collecting comics to bring into my own class. For a moment I pause to think about whether I should change the focus of our next project.

This scenario in Connecticut my worst nightmare, getting fired for trying to make my class engaging. I am always a bit nervous about what I bring into the class. I like to use a lot of contemporary art work that deals with serious societal issues. My exemplars deal with issues of racism, sexism, identity, and the role of the artist in society and there are some many ways images and ideas can be interpreted and offend. But I get permission for anything that I'm unsure of and I deal with the images in the controlled* environment of the classroom. (*as controlled as it can be)

In my opinion this teacher made two big mistakes. One, he did not clear the book with anyone else. An administrator or a department head could have suggested he used something else or even been able to discuss the book or warn parents before there was any conflict. Secondly, he allowed the book to go home where the student would be left without someone to guide them through the material.

One could argue that the parents are behind the times, but I thing the teacher was being unrealistic about the reality of public schools.

For More Info:
boing boing
THE BEAT

Jaiku-kanava mediakasvatukseen

Ihan vaan huvikseni avasin Jaiku-kanavan mediakasvatukseen. Ehdota feedejä ja tule mukaan: http://jaiku.com/channel/Mediakasvatus
Jaiukullaan

Ilmoittaudu seminaariin

Hei, me blogataan!
Digitaaliset lukutaidot sosiaalisen median käytänteissä

15.10. 2007, Tampereen yliopisto

Mediakulttuurin ja digitaalisen kulttuurin muutokset ovat synnyttäneet uusia tapoja toimia, saada tietoa, rakentaa yhteisöjä, kommunikoida, oppia, lukea ja kirjoittaa. Uusien, digitaalisten lukutaitojen alueita ovat muun muassa fanifiktioiden ja blogien kirjoittaminen, digitaalisten pelien pelaaminen, erilaiset verkkoyhteisöjen muodot ja sosiaalisen median käyttötavat. Näissä on syntynyt toimintamalleja, joita voidaan kuvata yhteistoiminnallisiksi, osallistuviksi, avoimiksi, distributiivisiksi ja valtauttaviksi. Mitä nämä uusien lukutaitojen ilmiöt ovat ja miten niitä tutkitaan kasvatuksen, oppimisen, yhteisöllisyyden, merkityksellisyyden, osallisuuden ja osattomuuden sekä kansalaisuuden ja kuluttamisen näkökulmista?

Seminaari koostuu kaikille kiinnostuneille avoimista luennoista ja työryhmistä.

Ilmoittaudu seminaariin 10.10. mennessä sähköpostitse ilmoittautuminen@mediakasvatus.fi. Ilmoita ilmoittautumisen yhteydessä nimesi, sähköpostiosoitteesi sekä ammattisi. Lisätietoja: Anniina Lundvall, p. 050 5942275. Tiedustelut ja kysymykset voi lähettää sähköpostiosoitteeseen ilmoittautuminen@mediakasvatus.fi


Seminaarin ohjelma:
Paikka: Tampereen yliopisto, Kanslerinrinne 1, Pinni B 1100

10.00 avaus
10.15. Michele Knobel & Colin Lankshear: New Literacies in Everyday Life: Examples and Directions.
This paper will outline and illustrate a range of new literacy practices and trends that we find especially interesting and significant, and will consider some of their educational implications.

11.00 Colin Lankshear & Michele Knobel: The 'stuff' of New Literacies: Technology and Ethos.
This paper will dissect what we think is "new" about new literacies, and explain where we think our ideas differ from those of other people who are interested in literacy in the new media age.

12.00 Lounas

13.00 - 17.00 Työryhmät

Uusi portaali mediakasvatukseen

Nyt se sitten aukesi, nimittäin mediakasvatus.fi

Kysymyksessä on uusi portaali suomalaiseen mediakasvatukseen. Portaali kokoaa yhteen käytännön mediakasvattajat, opettajat, opiskelijat, bloggaajat ja tutkijat. Sivuille voi itse rekisteröidyttyään viedä oppimateriaaleja ja kokemuksia mediakasvatuksesta hakea tietoa, kouluttajia ja tutkimuksia jne.

Ja miltei samaan aikaan avattiin portaali filosofiaan filosofi.fi

Kyllä nyt kelpaa kulkea tiedon valtateitä.

Seminaarikutsu

VIIMEINEN CFP: Mediakasvatusseuran syysseminaari
Kutsua on jatkettu 30.9. asti


Hei, me blogataan!
Digitaaliset lukutaidot sosiaalisen median käytänteissä

15.10. 2007, Tampereen yliopisto

Mediakulttuurin ja digitaalisen kulttuurin muutokset ovat synnyttäneet uusia tapoja toimia, saada tietoa, rakentaa yhteisöjä, kommunikoida, oppia, lukea ja kirjoittaa. Uusien, digitaalisten lukutaitojen alueita ovat muun muassa fanifiktioiden ja blogien kirjoittaminen, digitaalisten pelien pelaaminen, erilaiset verkkoyhteisöjen muodot ja sosiaalisen median käyttötavat. Näissä on syntynyt toimintamalleja, joita voidaan kuvata yhteistoiminnallisiksi, osallistuviksi, avoimiksi, distributiivisiksi ja valtauttaviksi. Mitä nämä uusien lukutaitojen ilmiöt ovat ja miten niitä tutkitaan kasvatuksen, oppimisen, yhteisöllisyyden, merkityksellisyyden, osallisuuden ja osattomuuden sekä kansalaisuuden ja kuluttamisen näkökulmista?

Seminaari koostuu kaikille kiinnostuneille avoimista luennoista ja työryhmistä.

Ilmoittaudu seminaariin 10.10 mennessä sähköpostitse ilmoittautuminen@mediakasvatus.fi. Ilmoita ilmoittautumisen yhteydessä nimesi, sähköpostiosoitteesi sekä ammattisi. Lisätietoja: Anniina Lundvall, p. 050 5942275. Tiedustelut ja kysymykset voi lähettää sähköpostiosoitteeseen ilmoittautuminen@mediakasvatus.fi


Seminaarin ohjelma:
Paikka: Tampereen yliopisto, Kanslerinrinne 1, Pinni B 1100

10.00 avaus
10.15. Michele Knobel & Colin Lankshear: New Literacies in Everyday Life: Examples and Directions.
This paper will outline and illustrate a range of new literacy practices and trends that we find especially interesting and significant, and will consider some of their educational implications.

11.00 Colin Lankshear & Michele Knobel: The 'stuff' of New Literacies: Technology and Ethos.
This paper will dissect what we think is "new" about new literacies, and explain where we think our ideas differ from those of other people who are interested in literacy in the new media age.

12.00 Lounas

13.00 - 16.00 Työryhmät

Työryhmiin otetaan esityksiä suomen, ruotsin ja englannin kielillä. Jos haluat pitää esityksen, lähetä abstrakti (max. 250 sanaa) 30.9. mennessä osoitteeseen reijo.kupiainen[at]uta.fi. Tieto työryhmistä tulee heti lokakuun alussa. Englanninkielisessä työryhmässä on mahdollisuus saada kommentteja Lankshearilta ja Knobelilta.

Michele Knobel is Professor of Education at Montclair State University in New Jersey, where she coordinates the graduate and undergraduate literacy programs. Colin Lankshear is Visiting Scholar at McGill University in Montreal, Canada and professor of Literacy and New Technologies at James Cook University, Australia. Their current research agenda focuses on new literacies and other social practices involving digital technologies under emerging conditions of social media and Web 2.0 and the philosophy and conduct of teacher research. Their recent books include A Handbook for Teacher Research (2004), and New Literacies: Everyday Practices and Classroom Learning (2nd edition, 2006). They are also editors in A New Literacies Sampler (2007)(http://www.soe.jcu.edu.au/sampler/).

Ks. luennoitsijoista tarkemmin: http://www.geocities.com/c.lankshear/

Seminaari on maksuton.


Järjestäjät:
Mediakasvatusseura (http://www.mediakasvatus.fi), Tampereen yliopiston mediakasvatushanke (http://www.uta.fi/mediakasvatushanke) ja Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitos (Paulo Freire Research Center; http://paulofreirefinland.org)

Tervetuloa seminaariin!
Sirkku Kotilainen
Puheenjohtaja, Mediakasvatusseura ry.
www.mediakasvatus.fi

Reijo Kupiainen
Mediakasvatuksen yliassistentti
Tiedotusopin laitos/mediakulttuuri
Tampereen yliopisto
www.uta.fi/mediakasvatushanke

Lisätietoja: reijo.kupiainen[at]uta.fi (044 090 2190)
anniina.lundvall[at]mediakasvatus.fi (050 5942275)

Vestiä saa välittää eteenpäin!

Tuloksia medialukutaitokyselystä

Euroopan komissio kyseli noin vuosi sitten Unionin laajuisesti kokemuksia ja käytäntöjä mediakasvatuksen ja -lukutaidon osalta. Kyselyn raportti on nyt julkaistu ja saatavilla täältä.

En muuten tuosta vastaajien listasta pikasilmäyksellä nähnyt muita suomalaisia vastaajia kuin mediakasvattaja NOKIAn.

Olisikohan meillä jotain muutakin annettavaa Euroopalle?

Kouluja ilmiantamaan!

Koulujen mediakasvatuksessa on vuosikymmeniä pähkäilty tekijänoikeuksien kanssa. Usein on ollut melko epäselvää saako elokuvanäytteitä esittää, edes viittaussuojan nimissä. Joskus on lyöty rukkaset naulaan ja jätetty videopätkät katsomatta tekijänoikeuksia kunnioittaen. Aika mahdotontahan elokuva-analyysi on ilman näytteiden katsomista.

Digitaalisella aikakaudella tekijänoikeusjärjestöt ovat tehostaneet toimintaa. Digitaalista kulttuuria vaalivan ajatelutavan mukaan mahdollisimman vapaa ja laaja aineistojen leviäminen on arvo sinänsä. Perinteinen kulttuuri taas vannoo niukkuuden arvon nimeen, mitä harvinaisempaa, hankalampaa ja mitä vähemmän, sitä arvokkaampaa ja parempaa. Sähköposti toimii esimerkiksi vapaan levittämisen ja vapaiden lisenssien ja ohjelmistojen nimissä. Periaatteessa olisi ihan mahdollista, että joka sähköpostista maksettaisiin vaikka 0,030 euroa, tai vaikka tästä blogin kirjoittamisesta.

Tekijänoikeusjärjestöt suuntaavat katseensa nyt kouluihin. Mediakasvatusseuran listoilla ilmestyi seuraava tiedote:

LUVAT KUNTOON KOULUISSA
Luvaton elokuvien esittäminen oppilaitoksissa ei ota loppuakseen. Tekijänoikeusyhdistys Tuotos ry tiukentaa linjaansa asian suhteen syksystä alkaen. Luvatonta esittämistä kitketään kanteilla, joita voidaan nostaa luvatta toimivia kouluja/kuntia kohtaan. Tieto luvattomasta esittämisestä pyritään hankkimaan Tuotoksen jäsenyritysten kautta vinkeillä, jotka varmistetaan koululle tehtävällä tiedustelulla. Ennen tiedustelua varmistetaan, että koululla ei ole asiamukaista lisenssiä Tuotoksen kanssa. Kouluissa ja päiväkodeissa ei voi esittää elokuvia ilman asianmukaista lupaa. Luvasta ja esittämiseen oikeuttavasta lisenssistä saa lisätietoa osoitteessa www.tuotos.fi ja kirsi.niittyinpera@tuotos.fi

Ei muuta kuin kouluja ilmiantamaan.

Nordmedia 07

Viikonloppuna pidettiin Helsingissä pohjoismainen viestintä- ja mediatutkijoiden Nordmedia -konferenssi, jossa myös mediakasvatuksella oli oma ryhmä. Meininki oli letkeää, sillä mediakasvatuksen ryhmissä eivät yleensä professorit ja muuta etabloituneet akateemikot paljon pyöri.

Ryhmä antoi myös jonkinlaisen kuvan siitä, mitä mediakasvatukseen liittyvässä tutkimuksessa tapahtuu Pohjoismaissa. Suomalainen edustus oli aika niukkaa. 14 esitetystä paperista viisi oli Suomesta. No onhan se reilu kolmannes koko joukosta, mutta olihan konferenssi myös Suomessa. Suomalaisista yliopistoista papereita oli vain Tampereen ja Jyväskylän yliopistoista.

Suomessa mielenkiinto näyttää olevan erityisesti kriittiseen kansalaisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa huomio näyttää olevan tällä hetkellä erityisesti lasten ja nuorten omassa mediatuotannossa ja produktioissa. Myös sosiaalinen media näyttäytyy muualla vahvempana.

Joka tapauksessa mediakasvatus näyttäytyy muualla Pohjoismaissa opettajankoulutuksessa, meillä näiden esitys perusteella ei lainkaan. Onko Suomesta tullut Pohjoismaissa mediakasvatuksen kehitysmaa?

Muuten, mediakasvatuksen pohjoismainen verkosto löytyy täältä. Verkostoon voi liittyä ja sivuilta löytyvät myös Helsingin konferenssin abstraktit.

Ja keskustelu jatkuu...

Jatketaanpa nyt vielä tätä joka kesäistä Hesarin siteeraamista, vaikka taitaa tämä olla melko epäkriittistä medialukutaitoa. No onpa ainakin yksi arkisto, josta nämä tekstit ovat löydettävissä. Sitä paitsi tuo Waltteri Seretin haastattelu ja opettajan käsitys mediaopetuksesta panevat kyllä ajattelemaan.

Näin HS 10.8.:

Medialukutaito on tärkeä kansalaistaito

Hämmästyneenä luin toimittaja Marjukka Liitenin kommentin "Epämuodikas kielioppi takaisin kunniaan" (HS 9.8.).

Kirjoituksen mukaan äidinkielenopetuksessa tilaa ovat ottaneet "muodikkaat mutta enimmäkseen tyhjänpäiväiset mediakasvatushössötykset ja kaikki käy -filosofia".

Vaikuttaa siltä, että toimittaja jopa kokee mediakritiikin opetuksen ajan tuhlauksena ja on onnellinen, että hänelle opetettiin kouluaikana suomea.

Opettajia sitoo opetussuunnitelma, joka onneksi (!) nykyään huomioi myös mediakasvatuksen. Siihen ja mediakritiikkiin käytettävä aika ei ole ajan tuhlausta.

Medialukutaito on nykymaailmassa yleissivistykseen kuuluva kansalaistaito - yksi tärkeä osa suomen kielen taitoa.

SENJA HARJULA


äidinkielen lehtori

Pieksämäki

Ja sitten tämä haastattelu HS 11.8.

Kuinka 13-vuotias sai median järkkymään?

Kemiläinen 13-vuotias Waltteri Seretin sai aikaan kansainvälisen uutisen huomaamalla, että uutistoimisto Reutersin levittämä kuva venäläisestä sukellusveneestä napajään alla olikin peräisin James Cameronin Titanic-elokuvasta vuodelta 1997.

Miten havainto syntyi?

"Luin uimarannalla Ilta-Sanomia ja näin siinä kuvan, joka näytti tutulta. Kotona päätin tarkistaa asian Titanic-dvd:ltä ja lähetin sähköpostia Ilta-Sanomille."

Lähetätkö useinkin palautetta lehdille uutisista?

"Tämä oli eka kerta."

Viime päivinä on ollut puhetta koulujen mediakasvatuksesta. Onko teidän koulussa sellaista?

"Ei ainakaan tähän mennessä ole ollut, paitsi sanomalehtiviikolla luemme lehtiä."

Opetetaanko silloin kriittistä asennetta?

"Ei ainakaan mun mielestä."

Onko nokkeluus luontainen kyky vai voiko sitä opettaa koulussa?

"Voi sitä varmaan opettaa, mutta ainakin itse olen luontaisesti kriittinen asioita kohtaan. Kyllä kannattaa opettaa, ettei usko ihan heti kaikkea, mutta ei mun mielestä tarvitse opettaa lukemaan lehtiä. Voi syntyä vastenmielinen asenne, jos pakotetaan lukemaan lehtiä, jos ne ei yhtään kiinnosta."

Mediaa pitäisi siis seurata vapaaehtoispohjalta. Minkä arvosanan annat suomalaismedian luotettavuudelle?

"Suomalaiset uutiset ovat yleisesti ottaen aika luotettavia. Yhdeksän plus."

Kumpaan luotat enemmän, kuviin vai tekstiin?

"Tekstiin, koska kuvia voi muokata tietokoneella."

Kuinka paljon seuraat mediaa?

"Luen päivittäin Ilta-Sanomia, aamuisin Pohjolan Sanomat ja katselen tv-uutisia."

Seretin aloittaa pian 7. luokan Karihaaran yläasteella. Kuinka paljon koulussa on mediaopetusta, äidinkielen ja viestinnän opettaja Pekka Helske? "Äidinkielen tunneilla sitä tietysti opetetaan jo ala-asteella, hiukan opettajasta riippuen. Valinnaisaineena viestinnän voi ottaa 8. luokalla. Minusta näyttää, että nuoret saavat eniten informaatiota netin kautta ja televisiosta. Aika harva seiskaluokkalainen vielä seuraa maailmantapahtumia kovin kiinteästi, mutta 9. luokalla kiinnostuneita on jo enemmän."

HANNELE TULONEN

Bad, Bad media(kasvatus)

Tätä en ollutkaan tullut ajatelleeksi. Se tiedetään, että media turmelee nuorisoa, mutta mediakasvatus se vasta paha onkin. Kouluissa on sitä aivan liikaa ja nyherretään kaikenlaista turhaa. Ei ihme että nuoriso on läyhää, kuten laulussa sanotaan. Näin toimittaja Marjukka Liiten Helsingin sanomissa 9.8. 2007:

Epämuodikas kielioppi takaisin kunniaan

Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen foorumi on mainio tilaisuus kurkistaa alan kuulumisiin.

On hienoa nähdä, kuinka opettajat jaksavat vaalia ja opettaa äidinkieltä sekä omaksua tiuhaan tulevia uudistuksia. Tai ehkä paikalla ovat ne innokkaimmat.

Vuosi vuodelta tuntuu tosin yhä enemmän, että perusasia eli suomen kielen ja kieliopin opetus on jäänyt liian vähälle huomiolle, kun tilaa ovat ottaneet muodikkaat mutta enimmäkseen tyhjänpäiväiset mediakasvatushössötykset ja kaikki käy -filosofia.

Miksi äidinkielen opettajat eivät keskity siihen minkä parhaiten osaavat? Miksi kieliopin ja normitetun yleiskielen pänttäys on niin epämuodikasta?

Ja sitten ihmetellään, että yhdyssanat kirjoitetaan erikseen.

Koulu on kuitenkin se paikka, jossa hankitaan perusyleissivistys.

Itse olen kiitollinen, ettei omana kouluaikanani tuhlattu aikaa esimerkiksi mediakritiikkiin, vaan opeteltiin suomea.

MARJUKKA LIITEN

PS. On varsin mielenkiintoista lukea toimittajan kynästä, että onneksi ei ole tullut tuhlatuksi aikaa mediakritiikkiin.

Hei, me blogataan!

Edellisessä blogissa mainitut Michele Knobel ja Colin Lankshear ovat tulossa Suomeen lokakuussa Tampereella järjestettävään seminaariin:

Mediakulttuurin ja digitaalisen kulttuurin muutokset ovat synnyttäneet uusia tapoja toimia, saada tietoa, rakentaa yhteisöjä, kommunikoida, oppia, lukea ja kirjoittaa. Uusien, digitaalisten lukutaitojen alueita ovat muun muassa fanifiktioiden ja blogien kirjoittaminen, digitaalisten pelien pelaaminen, erilaiset verkkoyhteisöjen muodot ja sosiaalisen median käyttötavat. Näissä on syntynyt toimintamalleja, joita voidaan kuvata yhteistoiminnallisiksi, osallistuviksi, avoimiksi, distributiivisiksi ja valtauttaviksi. Mitä nämä uusien lukutaitojen ilmiöt ovat ja miten niitä tutkitaan kasvatuksen, oppimisen, yhteisöllisyyden, merkityksellisyyden, osallisuuden ja osattomuuden sekä kansalaisuuden ja kuluttamisen näkökulmista?

Mediakasvatusseura, Tampereen yliopiston mediakasvatushanke ja Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitos (Paulo Freire Research Center; järjestävät aiheesta tutkijoille, opiskelijoille ja muille kiinnostuneille avoimen seminaarin 15.10. klo 10-16 Tampereen yliopistossa.

Seminaari koostuu kaikille kiinnostuneille avoimista luennoista ja työryhmistä.

Luennoitsijat ovat professori Colin Lankshear ja professori Michele Knobel

Michele Knobel is Professor of Education at Montclair State University in New Jersey, where she coordinates the graduate and undergraduate literacy programs. Colin Lankshear is Professor of Education at James Cook University, Australia, and Visiting Scholar at McGill University in Montreal, Canada. Their current research agenda focuses on new literacies and other social practices involving digital technologies under emerging conditions of social media and Web 2.0 and the philosophy and conduct of teacher research. Their recent books include A Handbook for Teacher Research (2004), and New Literacies: Everyday Practices and Classroom Learning (2nd edition, 2006). They are also editors in A New Literacies Sampler (2007).

Ks. luennoitsijoista tarkemmin

Työryhmiin otetaan esityksiä suomen, ruotsin ja englannin kielillä. Jos haluat pitää esityksen, lähetä abstrakti (max. 250 sanaa) 15.9. mennessä osoitteeseen reijo.kupiainen[at]uta.fi. Tieto työryhmistä tulee syyskuun loppuun mennessä. Englanninkielisessä työryhmässä on mahdollisuus saada kommentteja Lankshearilta ja Knobelilta.

Tervetuloa seminaariin!
Sirkku Kotilainen
Puheenjohtaja, Mediakasvatusseura ry.

Reijo Kupiainen
Mediakasvatuksen yliassistentti
Tiedotusopin laitos/mediakulttuuri
Tampereen yliopisto

Lisätietoja: reijo.kupiainen[at]uta.fi (044 090 2190)
anniina.lundvall[at]mediakasvatus.fi (050 5942275)

Läppärit kouluun?

Aamulehti uutisoi viestintäministeriön (sic.) kokeilusta, jonka tavoitteena on, että jokaisella peuskoululaisella olisi tulevaisuudessa läppäri kouluvälineenä. Mielenkiintoista.

Kevin M. Leander kirjotti puolestaan nyt verkosta ilmaiseksi ladattavassa Michele Knobelin ja Colin Lankshearin toimittamassa kirjassa A New Literacies Sampler kokeilusta, jossa läppäreiden lisäksi pyrittiin hyödyntämään nettiä koulutyössä. Tulos oli, että nettiympäristö käytännössä suljettiin oppilailta ja toiminta ankkuroitiin perinteiseen koulun "aika-tilaan". Oppilaiden uudet lukutaidot ja sosiaaliset online -toiminnat joutuivat ristiriitaan perinteisen oppituntijaon ja työskentelymetodien kanssa. Tieto- ja viestintätekniikan käyttö koulussa johti sen rajaamiseen perinteisen koulutyön näkökulmasta. Leander tiivistää ongelman taulukkoon, jossa koulun tila-aika eroaa arkipäivän netin käytön tila-ajasta. Opetus on se, että koulu tarvitsee rajuja uudistuksia, jotta uusi teknologia tulisi hyödynnettyä. Välineiden lisäksi kouluun oisi tuotava myös niihin liittyvä uusi toimintakulttuuri. Leanderin tiivistys on seuraavanlainen:

Schooled Productions of Space-time Defined plans precede resources and activity;actors know what they need or are seeking in advance. Sequential activity is dominant, and everyone follows the same sequential path. Asynchronous communication is primary to synchronous communication (e.g.,e-mail or web searching is more “schooled” than instant messaging). A single space is dominant (and under surveillance) for each task;“task”is monospatial and “off-task”is partially defined as departure into another social space. Public social spaces,including the internet, must be bracketed for student use;school needs to produce kindergartens of public spaces for students to understand them, learn within them,and be safe within them. Material print texts and print spaces (the built environment) are primary and are authorized,while virtual texts are unauthorized and supplemental. The internet is a primarily a tool for information rather than a tool for communication.Information and Communication Technologies (ICT’s) are primarily “IT’s”in school.

Productions of Space-time Common to Everyday Online Practices Plans develop within activity;actors seek out materials that they need in the course of acting. Simultaneous activity is normative. Simultaneity is an orientation toward social practice and not a psychological deficit, overload,or resistance,or something else. Synchronous communication and simultaneity involves monitoring and responding to fluctuating demands of diverse activities as they emerge over time; attention economy. Multiple spaces are the norm of practice; action happens relationally, acrossspaces. Decision-making regarding trustworthy and safe social spaces is embedded in routine practice.Public-private-institutional boundaries are not fixed. Online/offline distinctions concerning textual authority are not strongly held;no material bias and online preference likely. Communication and information are highly integrated;information and communication flows are co-constituted in practice.

Heinäkuun mediakasvatuskeskustelua

Heinäkuun on perinteisesti vuoden kiihkeintä aikaa mediakasvatuskeskustelussa (ks. vuoden 2006 heinäkuun keskustelu tässä blogissa). Nyt HS:n mielipidesivuilla keskustelu jatkuu 20.7. julkaistun kirjoituksen jälkeen. Vastaajana on tällä kertaa Suvi-Tuulia Ahonen (HS 27.7.):

Mediakasvatus tukee nuoren netinkäyttöä

Kirsi Pohjola ja Kimmo Jokinen kertoivat (HS 20. 7.) tutkittuaan nuorten mediakäyttäytymistä tulleensa siihen tulokseen, että syytä huoleen ei ole. Haluan tarkentaa asiaa nuorisotyön kannalta.

Kirjoittajien mukaan suuri osa lapsista elää normaalia elämää, jossa media ei hallitse vapaa-aikaa. Tämä on totta, mutta kehitystä on nähtävissä myös toiseen suuntaan.

Mediakasvatus on noussut tärkeäksi kasvatuksen osaalueeksi; nuoret myös odottavat realistista, ymmärtävää ja rajoittavaakin puuttumista.

Nuoret käyttävät yhä enemmän nettiä ihmissuhteissa luovimiseen, tiedonhankintaan ja verkkopelaamiseen.

Helsingin seudulla tehdään paljon työtä sen eteen, että nuoret tavoitetaan siellä, missä he vapaa-aikansa viettävät: muun muassa verkon keskustelupalstoilla. Nuorisotyötä pyritään suuntaamaan niin, että tavoitetaan myös paljon koneen äärellä viihtyvät nuoret.

Mediakasvatuksen tavoitteena on mediakriittisyyden luominen. Sosiaalisen kanssakäymisen luonne on nettikeskusteluissa erilainen kuin reaalielämässä, mutta virtuaalimaailma on nuorille todellinen.

Kasvattajat tarvitsevat tietoa siitä, mitä nuoret tekevät netissä ja kuinka todellisiksi he kokevat ne ihmissuhteet, joita verkossa luodaan.

Nuoriin eivät enää uppoa netinkäyttökiellot, vaan järkevämpää on hyväksyä nettiinnostus. Nuoria tulee ohjata järkevään mediakäyttäytymiseen ja kannustaa välillä irrottautumaan koneelta.

Heitä tulee siis ohjata rajoittamaan netissä surffailua, mutta tietämättömyydestä ja peloista johtuva kieltäminen on turhaa. Kun nuorilla on selkeät ja turvalliset rajat siellä toimiessaan, mediamaailma on hyvä apuväline eikä uhka.

Kyse on myös nuoren ajatusten kunnioittamisesta ja sen myötä nuoren käyttäytymiseen ja asenteisiin vaikuttamisesta.

Netin käyttöön puuttuminen ei ole turhaa, se vain on hyvä tehdä nuoriin vetoavalla tavalla osoittaen, että lopulta aidot ihmissuhteet antavat elämään enemmän sisältöä kuin jatkuva virtuaalimaailmassa eläminen.

Nuoret eivät ole ymmärtämättömiä käyttäessään nettiä, mutta he tarvitsevat ohjausta. Huoli median vaikutuksista on luonnollista, mutta huoli tulee esittää niin, että se tavoittaa nuoret. Tällöin kasvatetaan uuden kulttuurisen ympäristön rakentajia, jotka ymmärtävät tekemistensä vaikutukset omaan ja ympärillään olevien ihmisten elämään – tapahtui kanssakäyminen sitten netissä tai reaalimaailmassa.

SUVI-TUULIA AHONEN


erityisnuorisotyöntekijä

sosionomi (amk)

Vantaan nuorisopalvelut

Lapset ja media

Yliassistentti Kirsi Pohjola ja professori Kimmo Jokinen julkaisivat 20.7. Helsingin Sanomien mielipideosastolla kirjoituksen lasten median käytöstä:

Huoli lasten mediankäytöstä on osin turha

"Missä ja keitä ovat ne leikkimättömät, yliseksuaalisen mediatarjonnan ja pelien viettelemät lapset?"

Suomalaisten lyhyestä lapsuudesta ja leikin loppumisesta syytetään usein mediaa.

Median ja lapsuuden suhde on varmasti jännitteinen, mutta media on tuskin turmellut koko lapsuutta ja nuoruutta.

Euroopassa tehdyn hyvin laajan virtuaaliympäristöjä käsittelevän tutkimushankkeen "Virtual Society?" keskeinen tulos oli, että mediankäyttö ei muodosta muusta elämästä erillistä saareketta eikä yksiselitteisesti vähennä muuta tekemistä.

Omien tutkimustemme valossa suomalaiset lapset elävät koulupäivän jälkeen monipuolista elämää.

Koulun jälkeen syödään, pelataan tietokoneella tai katsotaan lastenohjelmia. Kavereiden kanssa lähdetään leikkimään ja liikkumaan. Tehdään läksyjä, käydään koiran kanssa ulkona ja perheen kanssa kaupassa. Kuunnellaan musiikkia, saunotaan, syödään iltapalaa ja vielä vähän luetaan.

Alakouluikäisten illankulut toki vaihtelevat, mutta tältä ne keskimäärin näyttävät. Kuulostaako tutulta?

Olemme keränneet parin viime vuoden aikana tietoa lasten iltapäivistä ja mediankäytöstä kyselyillä, haastatteluilla ja päiväkirjoilla. Mukana on ollut lähes 200 lasta useasta eri kaupungista ja maaseututaajamasta. Olemme seuranneet iltapäivätoimintaa ja koulutunteja.

Tutkimamme päiväkodit, koulut ja asuinalueet ovat erilaisia kuten lapsetkin. Siksi yleistysten teko, kuten väite lasten leikkien loppumisesta, on aina ongelmallista.

Missä ja keitä ovat ne leikkimättömät, yliseksuaalisen mediatarjonnan ja pelien viettelemät lapset?

Ei liene yllätys, että Suomessakin koulujen taso vaihtelee, vaikka meiltä suoranaiset "slummikoulut" puuttuvat. Kouluissa, joissa on ongelmia, opettajat pystyvät joskus tarjoamaan vain murto-osan siitä opetuksesta, mihin heidän kollegansa kykenevät "tavallisissa" kouluissa ja hyvinä pidetyillä alueilla.

Joistain kouluista saatoimme löytää useampiakin lapsia, jotka pelaavat koulun jälkeen tietokoneella ja pelikonsolilla yhtä soittoa iltakymmeneen ja jatkavat sitten omassa sängyssään väkivaltaelokuvan parissa, kunnes nukahtavat aamuyöstä. Aamu aloitetaan pelaamalla.

Tällaiset lapset saattoivat haastattelujen yhteydessä pitää pitkiä monologeja pelaamiensa pelien vaiheista. Juuri muuta heidän elämäänsä ei tuntunut mahtuvan.

Kun siirryimme seuraavaan luokkaan, kouluun ja kaupunginosaan, lapset kertoivat kotona noudatettavista peliajoista ja ikärajoista. Saattoi päätellä, että he ovat hyvin taitavia mediankäyttäjiä, mutta myös kiinnostuneita monista muista asioista ja tekemisistä.

Nuoriso ja rock herättivät 1960-luvun länsimaiden aikuisväestössä moraalista paniikkia. Nyt paniikin kohteena ovat lapset ja heidän virtuaaliympäristönsä. Tämä latistaa huolen ja toiminnan kärjen sieltä, missä sitä todella tarvittaisiin.

Leikin ohentuminen ja tekemisten yksipuolistuminen liittyvät lasten elinympäristöön ja elämisen tasoon. Voitaisiin puhua myös luokista. Suurimmalla osalla lapsista ei ole huolen häivää.

He saavat laadukasta opetusta, leikkivät monipuolisia leikkejä ja heillä on rikkaat sosiaaliset suhteet. He käyttävät mediaa, eikä media heitä. Sitten on lapsia, joille elämän edellytyksiä on kertynyt niukemmin.

Media ei siis itsessään lyhennä lapsuutta tai vähennä leikkiä. Eikä media ole yksi kokonaisuus, vaikka erontekoja tai hyvän ja huonon elämän (ja maun) määrittelyä sen avulla tehdäänkin.

Kun haluamme kontrolloida lasten mediankäyttöä, taustalla on usein halu kantaa vastuuta lasten hyvinvoinnista. Mutta yhtä hyvin huoli ja kontrolli kertovat pyrkimyksestä mukauttaa lapset toimimaan aikuisten hyvänä pitämällä, perinteisellä tavalla. Lapset kuitenkin osaavat haastaa aikuisten neuvot. Miten muutoin maailma muuttuisi ja kehittyisi?

Seuraavan tarinan aihe voisikin olla, miksi me aikuiset emme kykene näkemään mediaa oppimisena, harrastuksena ja leikkinä?

Ja mitä sanoa siitä, kun pitkälle yli 20-vuotiaat nuoret miehet pelaavat tietokonepelejä yötä päivää? Entäs kun leikki ei loppunutkaan, eikä aikuistuminen sanan perinteisessä mielessä alkanut?

KIRSI POHJOLA
yliassistentti

KIMMO JOKINEN
professori (perhetutkimus)

Jyväskylän yliopisto

"Honk for Peace!"

Mikä on mediakasvatuksessa ajankohtaista? Keväällä ilmestyi Yhdysvalloissa yli 700 sivuinen Donaldo Macedon ja Shirley R. Steinbergin toimittama antologia Media Literacy. A Reader (Peter Lang 2007). Macedon johdanto "Deconstructing the Corporate Media/Goverment Nexus" johdattelee kirjan teemaan käsittelemällä miltei kokonaan Irakin sotaa ja mediaa Yhdysvalloissa. Pointti on se, että Yhdysvalloissa valtamedia kirjoittajan mukaan myötäilee täysin hallituksen propagandaa. Tällä on vuorostaan seurauksia mediakasvatukseen ja medialukutaitoon, jossa kriittisen lukutaidon osuus on tullut yhä tärkeämmäksi. Kriittisen lukutaidon merkitys on siis tapetilla siellä, missä medialla on oma agenda yhdessä valtaapitävien kanssa. USA:ssa tämä näyttää olevan erityisesti esillä.

Mutta kriittisen lukutaidon opettaminen ei ole helppoa. Pahimmillaan opettaja voi saada potkut, jopa vapaan sanan maassa, kuten Yhdysvalloissa. San Francisco Chronicle raportoi toukokuussa opettajasta, joka sai lähteä koulusta lausuttuaan vuonna 2003 luokan edessä: "I honk for peace." Tämä riitti, kriittisestä lukutaidosta puhumattakaan. Lehti kirjoittaa professori Vikram Amaria lainaten: "public education is inherently a situation where the government is the speaker, and ... its employees are the mouthpieces of the government."

Artikkeli on luettavissa täältä.

Potkut saanut opettaja taistelee vapaan sanan oikeuksista myös MySpace-sivustolla: http://www.myspace.com/ihonkforpeace

Media Literacy -kirja herättää kysymään, vaatiiko kriittinen herääminen aina tietyn "kriittisen massan" heräämistä/ylittämistä ja yhteiskunnallisia/poliittisia kriisejä? Eikö kriittisyydellä olisi sijaa vähemmälläkin. Ongelma lienee se, että kriittisyys voi olla joko vaarallista tai sitten liian neutraalia, sillä ei ole merkitystä ilman konfliktitilanteita. Kukaan ei kuuntele tai ole kiinnostunut, jos kaikki on näennäisesti hyvin. Edelleenkin pitää paikkansa se mitä sanottiin totalitarismista: siellä kuiskauskin kuuluu kauas. ...Ja mitä sanottin "vapaasta maailmasta": siellä ei kukaan kuule huutoakaan.

Radio Verso mediakasvatuksen asialla

Rovaniemeltä kajahtaa! Jarno Ristaniemi tuottaa Rovaniemeltä video/podcastia, joka keskittyy mediakasvatuksen saloihin. Näin Jarno luonnehtii uutta radiokanavaa:

Verson uusi profiili rakentuu kasvatustieteellisten, erityisesti mediakasvatuksellisten kysymysten ympärille. Verso tarkastelee uuden tekniikan, opiskelun ja opettamisen dynamiikkaa uudella vuosituhannella.

Keskeiset kysymykset, joihin haemme vastauksia yhdessä asiantuntijoiden kanssa, tulevat olemaan mm. seuraavanlaisia: Mitä tällä hetkellä tapahtuu lasten ja nuorten mediamaailmasta ja mitä opettajan tulisi siitä tietää? Miten uuden median ja tekniikan sovellutuksia voi hyödyntää opetuksessa ja kasvatustyössä? Minkälaisia haasteita uusi tekniikka luo kasvattajalle? Mitä mediakasvatuksen tutkimuskentällä tapahtuu juuri nyt? Mitä “uudet oppimisympäristöt” tarkoittaa ja miten niitä voi hyödyntää koulussa? Lisäksi tutustumme moniin erilaisiin mediakulttuurin ilmiöihin, peleihin ja virtuaalisiin kohtaamispaikkoihin, jotka auttavat ymmärtämään lasten ja nuorten kohtaaman medioituvan todellisuuden luonnetta.

Tilaa tai kuuntele podcast Verson osoitteesta:http://www.radioverso.org/

25 vuotta Grünwaldin jälkeen

Pariisissa järjestettiin Ranskan Unesco-toimikunnan toimesta kesäkuun 21-22 päivä seminaari, jossa kyseltiin mihin tuloksia Grünwaldin julistuksen jälkeen (ks. edellinen postaus). No, eipä paljon ole muuttunut mediakasvatuksen tila, vaikka media onkin. Konferenssin alustukset löytyvät täältä. Ja sinnepä taitaa tulla aikanaan myös seminaarin oma julistus.

Mediakasvatuksen ongelmia maailmanlaajuisesti (koulun kohdalla) ovat puutteet opettajankoulutuksessa, mediakasvatuksen saaminen koulujen opetusohjelmiin, opettajien ennakkoasenteet, uuden pedagogisen kulttuurin kohtaamat vaikeudet, läpäisyperiaatteella opettettavan sisällön sopiminen oppiainepohjaiseen opetukseen jne. Kuulostaako tutulta?

Grünwaldin julistuksesta 25-vuotta

Tammikuussa tuli 25-vuotta täyteen UNESCON niin sanotusta mediakasvatuksen Grünwaldin julistuksesta. Julistuksessa linjattiin mediakasvatuksen näkymiä, mutta mihin on tultu? Julistus tuntuu edelleen olevan ajankohtainen, vain mediaympäristö on noista ajoista muuttunut yhä tärkeämmäksi yhteiskunnan ja sosiaalisen elämän alueeksi.

Grunwald Declaration on Media Education

This declaration was issued unanimously by the representatives of 19 nations at UNESCO’s 1982 International Symposium on Media Education at Grunwald, Federal Republic of Germany. It is reproduced here since media teachers may well find it useful to quote or cite in preparing rationales, justifications or explanatory documents relating to media education.

‘We live in a world where media are omnipresent: an increasing number of people spend a great deal of time watching television, reading newspapers and magazines, playing records and listening to the radio. In some countries, for example, children already spend more time watching television than they do attending school.

‘Rather than condemn or endorse the undoubted power of the media, we need to accept their significant impact and penetration throughout the world as an established fact, and also appreciate their importance as an element of culture in today’s world. The role of communication and media in the process of development should not be underestimated, nor the function of media as instruments for the citizen’s active participation in society. Political and educational systems need to recognize their obligations to promote in their citizens a critical understanding of the phenomena of communication.

‘Regrettably most informal and non-formal educational systems do little to promote media education or education for communication. Too often the gap between the educational experience they offer and the real world in which people live is disturbingly wide. But if the arguments for media education as a preparation for responsible citizenship are formidable now, in the very near future with the development of communication technology such as satellite broadcasting, two-way cable systems, television data systems, video cassette and disc materials, they ought to be irresistible, given the increasing degree of choice in media consumption resulting from these developments.

‘Responsible educators will not ignore these developments, but will work alongside their students in understanding them and making sense of such consequences as the rapid development of two-way communication and the ensuing individualization and access to information.

‘This is not to underestimate the impact on cultural identity of the flow of information and ideas between cultures by the mass media.

‘The school and the family share the responsibility of preparing the young person for living in a world of powerful images, words and sounds. Children and adults need to be literate in all three of these symbolic systems, and this will require some reassessment of educational priorities. Such a reassessment might well result in an integrated approach to the teaching of language and communication.

‘Media education will be most effective when parents, teachers, media personnel and decision-makers all acknowledge they have a role to play in developing greater critical awareness among listeners, viewers and readers. The greater integration of educational and communications systems would undoubtedly be an important step towards more effective education.

‘We therefore call upon the competent authorities to:

1. initiate and support comprehensive media education programs - from pre-school to university level, and in adult education - the purpose of which is to develop the knowledge, skills and attitudes which will encourage the growth of critical awareness and, consequently, of greater competence among the users of electronic and print media. Ideally, such programs should include the analysis of media products, the use of media as means of creative expression, and effective use of and participation in available media channels;

2. develop training courses for teachers and intermediaries both to increase their knowledge and understanding of the media and train them in appropriate teaching methods, which would take into account the already considerable but fragmented acquaintance with media already possessed by many students;

3. stimulate research and development activities for the benefit of media education, from such domains as psychology, sociology, and communication science;

4. support and strengthen the actions undertaken or envisaged by UNESCO and which aim at encouraging international co-operation in media education.’



Grunwald, Federal Republic of Germany, 22 January 1982

Herkman ja Kriittiinen mediakasvatus

Maarit Jaakkola on kirjoittanut Agricolaan kirja-arvostelun Juha Herkmanin uudesta kirjasta Kriittinen mediakasvatus. Arvostelu löytyy Agricolan sivuilta.